Google translator

Saturday, December 29, 2012

Ikuinen kiire - Suurkaupungin sykkeessä


Tässäpä tällainen kuvaus täkäläisestä elämänmenosta. Herättääkö mietteitä tai huvittuneisuutta? Rauhallisen joululoman keskellä tämä voi tuntua erityisen raskaalta luettavalta, mutta sitä se elämä täällä on. Asiaan:




Suurkaupungin elämänrytmi on nopea, todella nopea. Tämä realiteetti lienee jo ennestään tuttu monille mediasta ja tarinoista. Viime kuukausina se on kuitenkin tullut meille konkreettisemmaksi ja sen myötä olemmme saaneet asiaan myös uusia näkökulmia.

Ihmisillä on kiire, koko ajan. Kiire alkaa illalla, kun kello lyö 23 ja pitäisi mennä nukkumaan. Pitkä päivä on takana ja paljon on tullut tehtyä, mutta tämä ei kuitenkaan lohduta, sillä pian alkaa jo uusi päivä monine haasteineen. Yö on lyhyt, uni maittaa, mutta jää aina lyhyeksi. Aamulla herätyskello soi klo 6 tai 7 tai 8, riippuen siitä, milloin pitää mennä töihin. Sen mukaan myös edellisillan nukkumaanmenoaika vaihtelee. Yleensä yöunet jäävät 6-8 tunnin pituisiksi.

Harva syö kotona aamiaista. Onneksi kotialueen ulkoportin luona tai metropysäkin luona on aina aamiaiskojuja myyjineen. Työmatkaan kuluu noin tunti täyteen ahdetussa bussissa tai metrossa - kesällä kuuma ja talvella kuuma. Ei sitä ainakaan yksinäiseksi jää. Työpaikalla kuluu 9 tuntia tai pitempään. Usein kotiin pääsee lähtemään vasta kello 18 tai 19 tai vielä myöhemmin, jolloin illallinen syödään sopivan myöhään. Sohvalle telkkarin äärelle pääsee noin klo 21 maissa. Siinäpä nautitaan hetken saippuaoopperasta ja sitten onkin jo aika tuskastua seuraavan päivän läheisyyteen.

Harvat vapaapäivät tai -illat kuluvat jouhevasti tuttavia tavatessa tai pyykkiä pestessä. Kiire ajaa pois kaikki syvällisemmät ajatukset, eikä elämässä ole jäljellä muuta kuin pärjääminen, rahan teko ja pärjääminen. Samalla ympäristö ja yhteiskunta ruokkii onnistumisen kaipausta ja itseensä luottamista, kun mihinkään muuhun ei voi luottaa. Rakkautta hankitaan monenlaisin tavoin ja itsensä myyminen taloudellisen hyödyn saamiseksi on yleistä kaikissa yhteiskuntaluokissa.



Meidän perheessämme ei onneksi eletä ihan tuollaisessa oravanpyörässä, mutta haasteita kyllä riittää ajan riittävyyden kanssa. Suomessa elämisen rentous puuttuu osittain tai kokonaan, sillä liikenteen metelikin saa jo "kotirauhan" järkkymään. Onneksi sydämessämme oleva taivaallinen rauha on säilynyt, ja tämä rauha on tuonut meille onnellisuutta kaiken kiireen keskellä. Mikäs sen hienompaa!

Ja tässä on perhe Liun taideteos joulukuulta:


Saturday, December 22, 2012

Jouluista menoa...

Niin se vaan on sitten joulukuukin ylittänyt puolen välin enkä ole yrityksistä huolimatta saanut aikaiseksi sen kummempia sepustuksia tänne perheblogiimme. Viimeiset kuukauden ovat kuluneet Suomi-vieraiden, mahan kasvattamisen ja muun touhun merkeissä eikä ajankulua ole kovinkaan pannut merkille.

Joulukin on livahtanut kynnykselle ihan huomaamatta. Osittain ehkä siksi, ettei se näy täällä katukuvassa samalla lailla kuin Suomessa. Isommissa kauppakeskuksissa on massiivisia joulukoristeita ja joululaulut soivat taustalla, mutta paikallisille joulu tarkoittaa lähinnä länsimaalaisten juhlaa lahjojen hankkimisineen ja joulupukkeineen. Tämä onkin ollut omiaan poistamaan kaiken ylimääräisen stressin meidän perheemme joulunvietosta. Kun ympäristössä ei asian suhteen hössötetä yhtä paljon kuin Suomessa, on itselläkin ollut levollisempi mieli valmisteluiden suhteen. Olemme saaneet suunnitella joulunajastamme enemmän oman näköisen ja keskittyä kaikkein tärkeimpään. Siihen, että juhlistamme Jeesuksen Kristuksen maailmaan tuloa ja valoa, toivoa ja iloa, jotka hän toi mukanaan!


Tällaisissa tunnelmissa toivotamme siis teille kaikille lukijoillemme siunattua joulunaikaa ja uutta vuotta 2013!


Wednesday, October 31, 2012

Kupla on puhjennut...

Olen tässä viime aikoina havahtunut siihen tosiseikkaan, että kuulun tällä hetkellä ryhmään nimeltä ulkosuomalaiset. Lieneekö tämä havainto viime aikaisen koti-ikävän vai jonkun muun seikan aiheuttamaa, tulee se kuitenkin todella pahasti myöhässä. Olen nimittäin käytännössä ollut ulkosuomalainen jo 8 kuukautta, sitä sen kummemmin ajattelematta.

Nyt lopullisesti minut tähän todellisuuteen herättivät Suomessa juuri käydyt kunnallisvaalit. Ne olivat nimittäin ensimmäiset vaalit, joissa en päässyt äänestämään sitten täysi-ikäiseksi tultuani. Vaikken koskaan olekaan ollut aktiivinen poliittisesti, olen ottanut tavakseni käyttää ääni-oikeuteni joka kerta, kun siihen vain on ollut mahdollisuus. Minulle se on muiden syiden lisäksi ollut yksi tapa toteuttaa kansallista identiteettiäni ja kuuluvutta tiettyyn ryhmään, suomalaisiin. Nyt viimeksi käytyjen vaalien yhteydessä hoksasin kuitenkin, että tuohon edeltä mainittuun identiteettiini on tullut lisä, etuliite ulko-, joka on tuonut mukanaan omat muutoksensa.

Kuluneen viikonlopun aikana hoksasin siis eläneeni viimeset kahdeksan kuukautta eräänlaisessa kuplassa. Vaikka kotimme on fyysisesti ollut Pekingissä jo pitkään ja olen päässyt ulkoisesti asettumaan aloilleni tänne, olen silti alitajuisesti elänyt elämää Suomessa Pekingistä käsin.
Tämän oivalluksen seurauksena olen tullut siihen tulokseen, että päästäkseni kunnolla sopeutumaan tämänhetkiseen ympäristööni myös henkisellä tasolla, on minun keksittävä uusia tapoja toteuttaa suomalaisuuttani. Nähtäväksi jääköön millaiseksi tämä ulkosuomalainen identiteettini muodostuu. Kupla on puhjennut, eikä sinne enää voi paeta...

Tuesday, October 16, 2012

Uutisia ja kulttuuritörmäyksiä...

No niin, loppuupa vihdoin hiljaisuus tämän blogin suhteen. Kirjoittaminen kun on venynyt ja venynyt... Tosin, on siihen olemassa ihan pätevä syykin. Otsikossa lupaillaan uutisia ja tässä niitä uutisia nyt sitten tulee. Nimittäin liuta liutaan kuuluu vähän vuoden vaihteen jälkeen neljäskin jäsen, joka on loppukesän ja alkusyksyn pitänyt minut sen verran "vaivaisena", ettei blogin päivittämiselle ole jäänyt paljoakaan ylimääräistä energiaa.
Pikku kakkosemme laskettu aika on siis ensi maaliskuussa. Raskauden ensimmäinen kolmannes sekä vilkas esikoisemme ovat vieneet fyysisiä voimavaroja sen verran, että silloin kun blogin päivittämiselle muun touhun ohessa olisi ollut aikaa, on se pitänyt käyttää päiväuniin ja energiavaraston täydentämiseen.  Nyt alkaa energiataso jälleen nousta normaaleihin mittasuhteisiin ja lienee hyvä hetki herätellä blogi jälleen eloon.

Vauvauutisten lisäksi on kuluva syksy tuonut tiellemme yllätyksellisen paljon kulttuurillisia yllätyksiä tai tarkemmin sanoen pienoisia kulttuuritörmäyksiä. Ennen Suomi-lomaamme kuvittelimme jo sopeutuneemme uuteen emämaahamme varsin hyvin, mutta kun loman jälkeen palailimme takaisin, on niin Leevin työpaikalla kuin arjen touhuissa tullut vastaan tilanteita, joissa ei ole voinut muuta kuin todeta, että taitaa vielä olla totuttelemista tähän uuteen ympäristöön. Koti-ikäväkin on säännöllisen epäsäännölisesti nostanut päätään. Noh, näistä ei tällä erää enempää. Kulttuurillisista jutuista tullee jatkossa vielä erillisiä blogikirjoituksia, kunhan saamme ajatuksemme niiden suhteen selvitettyä :).

Onneksi olemme päässeet myös levähtämään ja rentoutumaan. Lokakuun alussa vietettiin nimittäin paikallista kansallispäivää ja sen yhteydessä oli koko maan laajuinen lomaviikko. Sen aikana saimme viettää aikaa perheen ja ystävien kesken sekä tervetulleen tauon arjen kiireiden keskellä.
Tällaisia ovat päällimmäiset kuulumisemme tällä hetkellä. Olisi kiva myös kuulla teidän blogin lukijoidenkin kuulumisia. Laittakaahan viestiä, jos ja kun kerkeätte! 


Lomaviikolla kävimme mm. tutustumassa kansalliskirjaston viereissä olevaan puistoon.

Tuesday, August 21, 2012

Suomi-loman antia

Nyt kun aikaerosta on selvitty ja päästy sukeltamaan takaisin Pekingin arkeen, on mukava palata hetkeksi vielä kuluneen Suomi-loman tunnelmiin. Ennen kaikkea saimme nauttia rakkaitten ystävien ja sukulaisten seurasta, mutta myös raikkaasta ja puhtaasta ulkoilmasta, kesäisistä maisemista ja monista kesäherkuista, joita olimme jo kaipailleet. Loma oli kaiken kaikkiaan virkistävä ja antoisa, vaikka autokilometrejä ja kyläpaikkoja kertyikin jo siinä määrin, että loput pitää toteuttaa seuraavalla reissulla. Kiitoksia teille kaikille, jotka osallistuitte lomamme toteuttamiseen! :)

Tässä vielä joitain otoksia kesälomamme varrelta. Ne puhukoot puolestaan... :)









Wednesday, July 4, 2012

Huh hellettä...

Noin viikon ajan ulkolämpömittarimme on näyttänyt alla näkyviä lukemia. Kunnon kesä on siis saapunut Pekingiin. Kummasti näihin helteisiinkin tottuu ja näin Suomen lomamme häämöttäessä edessä päin, tuntuvat pohjoisen kotimaan lämpötilalukemat varsin hyisiltä.



Tässä vielä muutama otos kesäpäivien vietosta täällä suunnalla ennen kuin suuntaamme viileämpään pohjolaan. Seuraava blogipostauksemme sisältääkin varmasti jo tarinoita erilaisista maisemista.

Karppeja syöttämässä olympialaisiin rakennetussa puistossa, etualalla ihmettelemässä Viivi


Kuumana kesäpäivänä löytyy onneksi vilvoittelupaikkoja myös keskikaupungilta :)

Takaisin näihin kuviin ja tunnelmiin palaamme elokuun puolen välin jälkeen, kun palaamme takaisin. Mukavaa loppukesää kaikille blogimme lukijoille! Toivottavasti törmäillään Suomessa! :)

Monday, July 2, 2012

Maaseutumatkailua ja 'lao jia'

Jokin viikko takaperin pääsimme vihdoin tekemään jo kauan suunnittelemamme reissun XiAnin alueelle koko perheen voimin. Samalla saimme viettää muutaman leppoisan kesäpäivän Leevin lapsuudenmaisemissa eli kiinalaisittain 'lao jia:ssa' ('vanha koti').

Tällä kertaa matkasimme junalla, joka toi mieleen monia hyviä muistoja opiskeluvuosien Venäjän-reissuista. Joistain epämukavuuksistaan huolimatta, en ole vielä tavannut mukavampaa ja tunnelmallisempaa tapaa reissata, kuin venäläiset ja kiinalaiset pitkän matkan (yö)junat. Venäjällä junalla matkustaneet tiedätte mistä puhun... Tässä muutamia otoksia junamatkamme varrelta, toivottavasti niistä saatte edes välähdyksen reissutunnelmistamme.




Junamatkailu osoittautui myös mieleiseksi perheemme juniorille, minkä vuoksi tulemme toden näköisesti jatkossakin käyttämään rautateitä paikasta toiseen siirtymisessä.

Viikonloppu kului pitkälti sukulaisia ja ystäviä tavatessa ja autokilometrejäkin kertyi noin 300.
Satuimme paikalle juuri sadonkorjuun päätyttyä ja se näkyi katukuvassa monessa paikassa.

Kylänaapuri iltapäiväsiestalla kotinsa edustalla

Viimeisiä tähkiä lojui teiden reunoilla niputettuna siellä täällä

Kanjoni kylän reunustalla

Paikallista aamupalaa nauttimasta, ulkonäkö ei ole niin herkullinen, mutta maku sitäkin parempi


Sukuloinnin lisäksi kerkesimme kuitenkin nauttia myös XiAnin historiallisista maisemista ja paikallisen musiikkisuihkulähdepuiston esityksestä, joka jaksoa kiinnostaa myös Viiviä kokonaiset 20 minuuttia yhteen menoon. Tämän hetkistä 'touhuvaihetta' silmällä pitäen se on jo aikamoinen saavutus. Olihan se esitys kyllä hieno ja kyseinen 'music fountain' kuulemma Aasian suurin. Ilmainenkin vielä kaiken lisäksi. Kannattaa siis käydä, lämpimästi suosittelen


Wednesday, June 20, 2012

Guanxi "perintönä" - osa 3

Jatkan jälleen guanxi-sarjaani ja keskityn tällä kertaa hetkeksi siihen, kuinka guanxi-ajattelu koskettaa perhesuhteita ja kuinka sitä voidaan pitää eräänlaisena sukupolvelta toiselle siirtyvänä jatkumona.


Jo sukua ja perhettä sinänsä voidaan pitää pienenä guanxi-yhteisönä. Sen jäsenillä on oma paikkansa arvojärjestyksessä, jonka määrittää esim. ikä, sukupuoli ja varallisuus. Sukulaisuussuhde tuo myös automaattisesti mukanaan oletuksen siitä, että toinen auttaa tarvittaessa. Jos apua ei sukulaissuhteesta huolimatta anneta, pidetään sitä vähintäänkin häpeällisenä ja toimintaa pidetään viestinä siitä, että henkilö haluaa ottaa etäisyyttä sukuunsa. Onhan veri vettä sakeampaa. Oli sitten kyse rahan lainaamisesta, työpaikan järjestämisestä tai sukulaisen suhteiden hyödyntämistä virallisten asioiden hoidossa. Perhe ja suku ovat jokaisen kiinalaisen sosiaaliturva ja sen vuoksi niihin liittyvillä suhteilla sekä niiden hoitamisella on erityinen merkitys.


Varakas, hyvän työpaikan omaava, kaupungissa asuva sukulainen nauttii siis jo 'hyödyllisyytensä' vuoksi erityistä arvostusta sukulaistensa keskuudessa. Tämä tosin riippuu myös siitä, onko hän valmis toimimaan guanxi-järjestelmän ehdoilla sukulaistensa keskuudessa.


Guanxi liittyy perhesuhteisiin myös siten, että vanhempien guanxi-verkosto siirtyy tai siirretään eteenpäin myös lapsille. Vanhemmat 'tutustuttavat' lapsensa omaan tuttavapiiriinsä ja tarjoavat heille näin eräänlaisen guanxi-perustan, jolle he voivat alkaa rakentaa omaa henkilökohtaista verkostoaan.  Tähän liittyy myös yleensä toive siitä, että erityisen hyvien ystävien lasten ja omien lasten välille muodostuisi vähintään yhtä hyvä suhde kuin vanhempien. Näin ollen lapset saavat jo eräänlaisena perintönä sukulaisista ja muista tuttavista koostuvat guanxi-verkoston, jota he sitten omalla toiminnallaan voivat joko ylläpitää ja laajentaa tai heikentää.



Tuesday, June 5, 2012

Jie shao ja guanxi - Osa 2

Olen tässä viime aikoina päässyt seuraamaan kiinalaiseen parisuhteen muodostukseen liittyvää tapakulttuuria tai eräänlaista ilmiötä, josta käytetään nimistystä 'jie shao'. Yksinkertaisimmillaan sillä tarkoitetaan kahden ihmisen tutustuttamista toisiinsa "sillä silmällä" ja puhemiehen välityksellä.

Kilpailuhenkinen opiskelu- ja työelämä jättää suhteellisen vähän aikaa sosiaalisten suhteiden luomiselle oman elinpiirin ulkopuolella. Jos sopivaa (avio)puoliskoa ei 25-30 ikävuoden lähestyessä löydy omasta opiskelu- tai työyhteisöstä, on seuraavana vaihtoehtona juuri tuo nimenomainen 'jie shao'. Suomalaiselle tuo ikä ei vielä naimisiinmenon suhteen ole kovin kriittinen, mutta kiinalaisessa yhteiskunnassa paine avioliiton solmimiseen alkaa jo melko varhain. Kiinalainen vanhempi sukupolvi seuraa tarkkaan nuorensa menestymistä eri elämänalueilla ja yhtenä mittarina pidetääkin sitä, että elämänkaareen normaalisti kuuluvat asiat tapahtuvat oikeassa tahdissa. Oikean tahdin taas puolestaan määrittää se, kuinka muut saman ikäluokan edustajat vastaavissa asioissa etenevät. Jos muut samanikäiset alkavat olla naimisissa ja saada lapsia, alkaa paine puolison löytämiseen tulla kovemmaksi ja kovemmaksi sinkkuna elävän nuoren aikuisen kohdalla. Muiden kelkasta jääminen tulkitaan monesti tietynlaiseksi epäonnistumiseksi tai saamattomuudeksi, jolloin lähipiiri alkaa helposti puuttua asiaan alkamalla puhemieheksi kyseiselle nuorelle.

Tällaista ei useimmissa tapauksissa pidetä mitenkään tavattomana. Jos ei puoliskoa löydy omasta ihmissuhdeverkostosta on luontevaa "hyödyntää" lähipiirin ihmisten verkostoja. Käytännössä tämä tapahtuu siten, että lähipiirin ihmiset alkavat ehdotella sinkkukaverilleen tai -sukulaiselleen puolisoehdokkeja omasta tuttavapiiristään. Sinkun vanhemmat saattavat myös kehoittaa tämän ystäviä esittelemään sopivia kandidaatteja. Jos sopiva kandidaatti löytyy ja molemmat osapuolet ovat kiinnostuineita tutustumaan toisiinsa lähemmin, sopii puhemies tapaamisesta, jossa kaikki kolme ovat läsnä. Puhemiehen tehtävänä on pitää yllä sopivasti keskustelua ja auttaa osapuolia tutustumaan toisiinsa. Tapaamisen jälkeen hän kuulostelee molempien osapuolten kiinnostusta jatkotuttavuuteen ja välittää tarvittavat yhteystiedot, jos sellasen tarvetta ilmenee. Loppu riippuukin sitten parista itsestään, tosin mahdollisten tulevien aviokriisien tms. syy saattaa pahimmassa tapauksessa kaatua puhemiehen niskaan. Ei siis liene viisasta suositella ketä tahansa ;).

Lopuksi vielä lyhyt käytännön elämän esimerkki tästä 'jie shaosta':

Naimisissa oleva perheenisä A on työpaikalla tutustunut suunnilleen samanikäiseen miespuoliseen kollegaansa B, joka on vielä sinkku. Sinkkuuden syystä (onhan pakko olla olemassa joku syy sille, ettei toinen vielä ole naimisissa! ;) ) saatetaan keskustella varsin avoimesti tuttujen kesken ja jossain vaiheessa tuttavuutta A hoksaa tuttavapiiriinsä kuuluvan sopivan ikäisen naimattoman neitokaisen C. A suosittelee B:lle C:tä ja C:lle B:tä omilla tahoillaan. Kun molemmat ilmaisevat kiinnostuksensa (joskus jopa kiitollisuutensa) tutustua toiseen, järjestää A lounastreffit kaikille kolmelle, joilla hän esittelee B:n ja C:n toisiinsa ja nämä pääsevät tutustumaan lähemmin. Tällä kertaa molemminpuolista kiinnostusta ei löydy, joten asia päättyy siten, että nyt B:llä ja C:llä on uusi jäsen omassa guanxi-verkostossaan, jota he puolestaan voivat suositella jollekulle toiselle.





Tuesday, May 29, 2012

Guanxi - osa 1

Mitä pitempään olen kiinalaista kulttuuria ja elämänmenoa seuraillut, sitä enemmän on korostunut ilmiö, jota kiinalaiset itse nimittävät termillä 'guanxi'. Suomen kielessä lähinnä tarkoitusta vastaava sana olisi ihmissuhdeverkosto, mutta tässä tapauksessa se ei terminä kuitenkaan ole täysin kattava. Jos suomen kielestä löytyisi yhteinen yläkäsite sanoille verkostoituminen, puskaradio, hyvä veli -järjestelmä sekä ystävyyssuhteet, oltaisiin jo aika lähellä. Koska edellä mainittu termi on kuitenkin todella moniulotteinen ja -sisältöinen, olen päättänyt omistaa edellä mainitulle käsitteelle kokonaisen blogitekstien sarjan. Osittain siksi, että haluan selkiyttää omaa hieman sirpaleista kuvaa siitä ja osittain siksi, että guanxi käsitteenä on olennainen ja mielenkiintoinen osa kiinalaista kulttuuria. Se muodostaa eräänlaisen ikkunan kiinalaiseen ajatteluun ja auttaa myös ymmärtämään joitain kiinalaisen yhteiskunnan ominaispiirteitä.

Käytännössä guanxi näyttäytyy ystävyys- ja ihmissuhdeverkostona, mutta se pitää sisällään paljon muutakin. Yleisesti ottaen guanxi-käsitettä voitaisiin kuvailla eräänlaiseksi YYA-verkostoksi, jossa verkoston jäsenet ovat sidoksissa toisiinsa palvelusten ja vastapalvelusten sitein. Verkoston jäsenet  hyötyvät toisitaan, mutta samalla heillä on myös velvollisuuksia suhteessa toisiinsa. Kyse ei siis ole puhtaasti ystävyyteen tms. perustuvasta ihmissuhdeverkostosta, vaan siihen sisältyy vahvasti myös vastavuoroinen hyötynäkökulma.

Guanxi-verkostoon liittyy myös edellytys siitä, että verkoston sisäisiä ihmissuhteita ylläpidetään säännöllisin yhteydenotoin, tapaamisin sekä tarvittaessa palveluksin. Tätä verkostoa pyritään myös mahdollisuuksien mukaan laajentamaan. Mitä laajempi ja kattavampi verkosto on, sitä hyödyllisempi. Toisin sanoen, mitä enemmän eri alojen ja yhteiskuntaluokkien ihmisiä omaan verkostoon kuuluu, sitä todennäköisemmin siitä on hyötyä ja apua erilaisissa elämäntilanteissa.

Ilman guanxi-verkostoa on kiinalaisessa yhteiskunnassa vaikea tai vähintään hankala toimia. Tätä tekstiä kirjoittaessani pohdin samalla sitä, missä kaikessa guanxi-verkosto on tullut esille meidän perheemme kohdalla ja yllätyin kuinka pitkä listasta tuli. Suomalaiselle "ei tartte auttaa, mä pärjään hyvin yksinkin"-mentaliteetilla varustetulle yksilölle, on guanxi-ajatteluun tottuminen jokseenkin haastavaa. Olen kuitenkin huomannut, että täällä asuessa on siihen pakko totutella, täkäläinen yhteiskunta kun toimii näillä periaatteilla.

No, lopetan tältä erää tämän jokseenkin teoreettisen pohdintani. Toivottavasti et vielä nukahtanut. Jatkossa tarkoitukseni olisikin kohtaamieni käytännön esimerkkien valossa tutkailla sitä, mitä guanxi tarkoittaa mm. työelämässä, parisuhderintamalla ja käytännössä ihan kaikessa arkielämään kuuluvassa.


Thursday, May 17, 2012

'ZhongGuo XiFu' ja 'HunXueEr'

Näillä nimillä tai nimityksillä minut ja Viivi on täkäläisittäin "ristitty". Vielä en oikein tiedä mitä niistä ajattelisin. Ensinäkemältä olen kiinalaisille 'WaiGuoRen' (ulkomaalainen), joista yleisesti ottaen ajatellaan olevan jotain hyötyä. Kun hoksataan, että tyttäreni ei olekaan pieni pellavapää ja että mieheni on kiinalainen muutun 'ZhongGuo XiFu:ksi' (Kiina-vaimoksi) ja olen vähän vähän lähempänä sisäpiiriä kuin hetki aikaisemmin.

Jotenkin tähän tapaan keskustelu yleensä kulkee: "Onko lapsen isä kiinalainen? Hän ei ole yhtään sinun näkoisesi, ihan kuin kiinalainen." Sitten hetken tarkastelun jälkeen todetaan hiusten kuitenkin olevan "keltaiset" ( suomalaisittain vaaleanruskeat ;) ) ja ihon valkoinen, mitä ihastellaan varsin hartaasti. Lopuksi saatetaan myös todeta kuinka fiksuja näiden 'HunXueEr:ien' (sekaveristen) kerrotaan olevan.

Emme siis ole täysin ulkomaalaisia, mutta emme täysin kiinalaisiakaan. Kuulumme jonnekin sinne välimaastoon, jossa ollaan mutta ei kuitenkaan olla.  No, onhan se mukavampi kuunnella tällaista analysointia, kuin suomalaisen adoptiouteluja tai piilorasistisia kommentteja ulkomaalaisten suomalaisista vaimoista. Silti en ole täysin varma siitä, mitä näiden kiinalaisten kommenttien takana loppujen lopuksi on.

Joskus ulkomuodon avulla löytää kaivatun keskustelukumppanin ja joskus sitä haluaisi vain sulautua massaan ilman sen kummempia kommentointeja. Suo siellä vetelä täällä.


Sunday, May 13, 2012

Hyvää äitienpäivää...

...täältä kaukaa! Näissä merkeissä sitä juhlittiin täällä. Appelsiini-mangojuustokakku tepsi hyvin pieneen koti-ikävään, joka tuntuu hiipivän (Marian) mieleen aina erityisten juhla- ja merkkipäivien yhteydessä.

Juhlitaan sitä itse asiassa äitienpäivää täälläkin, tosin vaikuttaan olevan pitkälti kaupallinen koko juhla, kuten monet muutkin länsimaista omaksutut 'uudet' juhlapäivät täällä! Eipä silti, varsin kotoista se oli selailla äitienpäivälahjoja täynnä olevia mainoksia, kun sitä samaa suoltaa postiluukusta koto-Suomessakin.

Oikein mukavaa ja ikimuistoista äitienpäivää kaikille blogiamme lukeville äideille! :)



Thursday, May 10, 2012

Kerta se on ensimmäinenkin

Neljä kuukautta sitä välteltiin ja sitten ne iskivät. Matkailijan vatsavaivat nimittäin. Säästän teidän tarkemmilta yksityiskohdilta, mutta todettakoon, että muutaman viime päivän aikana olen pitänyt varsin lyhyen välimatkan alla olevassa kuvassa esiintyvään "ystävääni". Samaa vaivaa on ollut havaittavissa myös muilla perheenjäsenillä, onneksi ei kuitenkaan pahinta mahdollista laatua. Hyvä puoli tässä sentään on se, että kiloja ei ainakaan tule lisää ;p...

Onneksi sain ennen muuttoa neuvon lääkäritädiltäni ja hankin ennakoiden mukaamme Precosa-kapseleita, jotka ovat nyt tulleet tarpeeseen. Kiitos hyvästä vinkistä, suosittelen muillekin! Kaippa tämä tästä hellittää. 

Tässä "paras ystäväni" tällä viikolla

Tuesday, May 1, 2012

Reissuilua

Huhtikuu on hujahtanut käsistä uskomatonta vauhtia. Arjen touhut ovat imeneet meidät mukaansa niin tiiviisti, että ajankulua on tuskin huomannut. Päälimmäisenä huhtikuusta on kuitenkin jäänyt mieleen pidennetty viikonloppureissumme lounais-Kiinaan, joka oli tervetullut piristysruiske arjen touhun keskellä.

Tapasimme ystäviämme yhdessäolon ja lomailun merkeissä. Hyvän seuran lisäksi nautimme suunnattomasti lämpimästä ilmasta ja kauniista rantamaisemista Pekingin kylmän talven ja tuulisen kevään jälkeen. Viivi oli myös elementissään, kun sai viettää aikaa muiden lasten kanssa. Pekingiin palasimme virkistyneinä, joskin hieman uupuneina, kun paluulento myöhästyi ja venyi melkein puoleen yöhön asti. Emme kuitenkaan lähteneet protestoimaan juoksemalla kiitoradalle, mitä tapahtui parilla Kiinan lentoketällä viime kuussa. Leevi kuitenkin olisi valmis tällaiseen juoksuun, sen verran huonosti lentoyhtiöt joskus hoitavat asiansa. Kyllä tämä tavallisen teekkari(sauna)juoksun voittaa. :D

Tässä hieman lomatunnelmiamme kuvamuodossa:

Kauniita järvimaisemia...

Kalaa punnitaan, valmiina pataan...

Lisää kauniita maisemia

Ihmepyörä, toimii maalla ja vedessä, jos ois viel siivet niin lentäisi oikein hyvin

Huhtikuun lopussa saimme vieraita Suomesta, kun Marian vanhemmat saapuivat ensimmäiselle Kiinan visiitilleen. Tästä touhusta lisää tarinoita ja kuvia myöhemmin.

Vappua ei oikein tajuttu saapuneen, kun täällä ei ole mitään vapputoria taikka työväen marssia. Kaupat ovat auki ja ravintolat täynnä, julkisen vapaapäivän ansiosta Leevikin sai olla kotona lepäämässä. Munkkia ei ollut eikä simaakaan, mutta käytiin nauttimassa hyvää hot pottia ravintolassa nimeltään Hai Di Lao vapun kunniaksi. Näin se etenee.

Pekingissä on menossa vielä muutaman päivän ajan kansainvälinen autonäyttely, missä ei kuitenkaan käyty. Mielenkiintoa oli kyllä, mutta kun nähtiin kuvia ihmismassasta ja kauneista automalleista (sekä autot että naiset), into vaihtui laimeaksi kiinnostukseksi. Suomenkin uutisissa taisi olla otsikko, minkä mukaan Kiinan viranomaiset kehoittivat automisseja laittamaan vaatteet päälle. :) Tapahtuman vaikutukset näkyvät kuitenkin moottoriteiden ruuhkautumisena, jäämme odottamaan tapahtuman loppumista ja liikenteen palautumista jokseenkin sujuvalle tasolle.

Lopuksi ajatuksia herättävä kuva, mikä kertoo rakkauden hinnasta. Tai, noh, tietynlaisen rakkauden arvosta, tai arvon inflaatiosta. (toim. huom.: kuvassa olevat esineet eivät liity meihin, Leevi ei edelleenkään osta kukkia Marialle :P)
"Ruusu kumartaa roskalaatikkoa"

Thursday, March 29, 2012

Kevättä pukkaa...

Kevät on saapunut talvisen harmaaseen Pekingiin. Jo muutaman viikon ajan olemme saaneet seurata sitä ihmettä, kuinka aikaisemmin niin väritön luonto puhkeaa täällä suurkaupungissakin kukkaan - siis ihan kirjaimellisesti. Lämpimistä keleistä olemme myös saaneet nauttia ja se on pitänyt mielialan korkealla.

Tässä pari kuvaa paikallisista "leskenlehdistä":




Toinen meitä ilahduttanut asia on viime aikoina ollut paperi- ym. byrokratian sujuminen. Vuoden oleskelulupamme valmistui ennätysajassa, kun olimme ensin saaneet tarpeelliset paperit kasaan ja tänään aamulla saimme tietää, että rahdissa lähetetyt tavarat saapuvat meille jo samana iltapäivänä. Tuntuu, että olemme päässeet asettumaan Pekingiin odotettua nopeammin ja siitä olemme erityisen kiitollisia Jumalalle! Palattuamme viime viikolla viikonlopureissulta Leevin kotiseuduilta, tuntui ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, että olimme tulleet kotiin!


Tuesday, March 27, 2012

Weibo - kiinalainen twitteri

Osana asettumista Kiinaan, Leevi avasi QQ -tilin pitääkseen yhteyttä täkäläisiin sukulaisiin ja ystäviin. Niin, QQ vastaa siis messengeria.

Samalla jotkut kaverit ovat vaatineet Leeviä avaamaan myös Weibo -tilin, mikä vastaa siis länsimaissa olevaa Twitteria. Vaikka Leevi on vuosikaudet saanut vältettyä Twitterin ihmeellista maailmaa, kännykästä käytettävä Weibo osoittautui niin käteväksi, että Leevi alistui kokeilemaan twittaajan elämää.

Tulos näkyy tämän blogin oikeassa laidassa. Kontekstin (ympäristön) mukaisesti Leevi twittaa kiinaksi ja englanniksi. Kuvat kuitenkin kertovat enemmän, mutta valitettavasti niiden katseleminen vaatii rekisteröintiä...

Lisää infoa nykykiinan netti-ilmiöstä wikipediassa (englanniksi):
http://en.wikipedia.org/wiki/Sina_Weibo

Sitten taas mennään...

Ps. Leevi pääsi tänään täkäläisestä ajokorttikokeesta läpi (teoriakoe)! Tulos 92/100, kun läpäisyraja on 90/100. Jee! Hallelyyjah fiilis... Nyt voi vuokrailla autoja sitten tarpeen mukaan. :) Sopivia autoja löytyy mm.
http://www.zuche.com/

Saturday, March 10, 2012

Arkista aherrusta ja vähän muutakin

Viikot ovat alkaneet kulua nopeammin, mikä lienee merkki siitä, että olemme asettuneet aloillemme tai ainakin, että viikko-ohjelmamme alkaa täyttyä erinäisistä aktiviteeteista siinä määrin, ettei ajankuluun enää kiinnitä huomiota. Leevin aika kuluu viikonloppuja lukuun ottamatta pitkälti työpaikalla tai sinne/sieltä matkustamiseen, kun taas Marian ja Viivin arjen täyttävät arkiset talousaskareet sekä uuteen elinympäristöön ja uusiin tuttaviin tutustuminen. Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten tässä muutama kuva arkisen tiimellyksemme keskeltä.

Olemme päässeet kiinni paikallisiin ostostapoihin. Tässä Marian uusi ”kauppamaasturi”, jollaisia näkee yhdellä jos toisella Pekingin katukuvassa. Suomalaisittain ei ehkä kaikkein muodikkain (lue: Suomessa en ehkä kehtaisi käyttää! :p), mutta todella kätevä näissä olosuhteissa.

Tässä yksi lähikaupoistamme, joka kooltaan vastaa suunnilleen suomalaista Prismaa tai K-markettia.

Uuden kotimme julkisivua...

...ja pihapiiriä.

Arkisen aherruksen lomassa olemme päässeet myös katsastamaan muutaman paikallisen nähtävyyden. Muutama viikko sitten pääsimme mukaan parin suomalaisperheen järjestämälle päiväreissulle Kiinan muurille, josta muodostui varsin mukava. Vaikka luonto olikin vielä talvisen karu, saimme nauttia lämpimästä auringonpaisteesta, upeista maisemista ja raikkaasta ulkoilmasta. Tässä muutama otos reissultamme:

Kiinan muuri, Mutianyu

Viikko sitten saimme ensimmäisen vieraan Suomesta ja kävimme yhdessä katsastamassa mm. Taivaallisen rauhan aukion sekä keisarin palatsin, ns. Kielletyn kaupungin. Ilmat eivät suosineet tällä kertaa, mutta varsin vaikuttava pytinki kuitenkin.

Kiellettyä kaupunkia ulkoa...

...ja sisältä.

Sunday, February 26, 2012

Byrokratian rattaat

Tämä tapahtui jo puolitoista viikkoa sitten, tai no, tässä koko stoori:

Leevin aloitettua työt laitettiin heti passimme "sisään" työviisumia varten, eli firman alihankkija hoitaa ne paperiasiat meidän puolestamme. Luvattiin, että kuukauden tai puolentoistan jälkeen meillä olisi vuoden oleskelulupa Kiinaan. Sitten vaan odottamaan.

Ainoa vaatimus meiltä (papereiden lisäksi) oli käydä Pekingin poliisin viisumihakupaikassa näyttäytymässä ja allekirjoittamassa hakemus poliisin edessä. Se tehtiin torstaina 9.2. Perjantaina 10.2 firman alihankkijan työntekijä soitti mulle (Leeville), että tuli mutkia matkaan. Kävin sitten juttelemassa ja asia olikin niin, että viisuminhakuprosessimme keskeytyi, koska viranomaiset havaitsivat minulla olleen yhä kiinalainen HuKou, eli maistraatti merkintä kotipaikasta. Minun pitäisi käydä kotipaikkakuntani poliisilla mitätöimässä tämä HuKou, jotta voidaan hakea viisumia.

Asia selvä, eipä sille voi mitään. Aikanaan Suomen kansalaisuuden saatessani Kiinan suurlähetystö ei tainnut käydä poistamassa minut sisäisestä järjestelmästä. Lisäksi isäni yritti poistaa minut järjestelmästä, mutta hänelle sanottiin, että pitää mennä henkilönkohtaisesti paikalle. Pomo oli onneksi ymmärtäväinen ja tuki asiaani, varasin lennon XiAniin keskiviikoksi 15.2. Etäisyys on siis n. 1200km suuntaansa. Ei paha.

Tässä sitten ke 15.2 tapahtumat:
6:00 lähtö kotoa taksilla kentälle, onneksi asutaan "lähellä".
6:35 saapuminen kentälle ja check-in + turvatarkastus yms.
7:30 lento lähtee, mutta ei lähekkään. Istuttiin kiitoradan päässä odottamassa vuoroa noin 40min. Ei minua haittaa, toivottavasti ehdin saada asiat hoidettua ennen paluulentoa iltapäivällä.
10:15 saavun XiAnin lentokentälle, otan taxin ja menen perhetuttavamme luokse hakemaan perheemme HuKou -kirjaa
10:45 Tapaan tutun sedän, saan kirjasen, ja menen tutun kaverin kyydissä paikalliselle poliisiasemalle
11:15 Saavutaan poliisiasemalle. Minut juoksutetaan tahattomasti pari kertaa eri toimistojen välillä. Selviää, että XiAnissa homma ohidetaan eri tavalla kuin Pekingissä, joudun käymään XiAnin ulkomaalaisten viisumipaikassa hakemassa ensin todistus uudesta kansalaisuudestani, jotta voin saada HuKouni poistettua. Eivät osaneet antaa sen viraston osoitetta tai puhelinnumeroa. Onneksi Nokian kännykässä toimii netti ja löysin pienellä vaivalla osoitteen. Taksilla sinne.
12:15 Saavun paikalle, etsin oikeaa toimistoa useammasta kohdasta, neuvotaan ystävällisesti aina seuraavaan paikkaan. Viimein talon 18. kerroksessa löytyy oikea paikka.
12:30 Oikea virkailija on poissa, lounastauolla. Minua neuvotaan palaamaan 14 maissa. Olen sanaton, mutta nälkä mahassa kehoitti käymään lounaalla... Lounas oli kiva ja halpa ja maukas, oikein paikalliseen tyyliin. Sitten kävin kalliissa kahvilassa (maitotee maksoi kaksinverroin mitä lounas) veskissa ja lataamassa Nokiaani, jotta voin tarvittaessa löytää matkatoimiston nro ja vaihtaa lentoa myöhemmäksi.
13:50 saavun uudestaan paikalle, virkailija on paikalla ja on erittäin ystävällinen. Ensitöikseen pyysi mua käymään 1. kerroksessa monistamassa osan dokuista. Siellä oli paljon ihmisiä, muttei onneksi ruuhkaa kopio-jonossa. Kopiokonetta hoitava mies kuulostelee, mihin tarviin kopioita, ja sitten onnittelee sydämellisestä, että "olet pääsemässä pois tästä järjestelmästä", viitaten selkäni takana oleviin jonoihin ja ihmismassaan. Liikutun sydämessäni. Merkityksellinen hetki.
14:30 suunnilleen tähän aikaan saan tarvitsemani todistus-paperin. Alkaa tuntua voitolta, lasken, että ehdin hyvin paluukoneeseen, mikäli matka poliisiasemalle ei ole ruuhkainen. Samaan aikaan oli kanadasta palanut nuorukainen hakemassa samaista todistus-paperia, vertaistuki oli kiva ja oli mielenkiintoista kuulla hänen tarinansa.
14:45 poistun virastosta ja hyppään bussiin, koska taksit kulkevat hitammin ruuhkassa kuin bussit
14:55 hyppään pois bussista, koska valitsin hitaan bussin. :) Onneksi se meni oikeaan suuntaan. Sain pienellä vaivalla taksin, ja liikenne sujui melko hyvin.
15:30 Saavun poliisiasemalle, HuKouni peruutetaan samalla kun vieressä maalaispariskunta pyörittää valitus-showta oman HuKou-kirjasensa kohtaamasta vääryydestä. Heti tuli mieleen kopiokone-sedän toivotus, olen pian vapaa tästä järjestelmästä.
15:50 Asia hoidettu, saan paperin, jolla todistetaan HuKouni poistetuksi. Kiitän poliiseja, myönnän olleeni ekalla kerralla väärässä ja he olivat oikeassa. Hymyillään. Otan taksin lentokentälle, kuski vastasi kysymykseeni (kysyin että ajaisiko hän mut kentälle) kysymällä, paljonko maksan. Mä empin ja mietin sopivaa hintaa, ja kysyin miksei voittais suoraan mittarilla laskea. Hän sanoi ettei hänen kannata. Annan sopivan hinnan, hän suostuu, ja matka alkaa.
16:15 saavun kentälle, check-in, turvatarkastus, istahdan odotustuoliin huojentuneena. Kiitän Taivaan Jumalaa, että matkani oli onnistunut ja olen onnellinen siitä, että näen Viivin hereillä ja voin osallistua hänen nukuttamiseen. Hankin lahjuksia Marialle. :)

Tämmöstä, toivottavasti ei ollut tylsä. Ei minulla ollut tylsää. Nyt on uudelleen hakemukset sisässä ja uudelleen käyty Pekingin poliisilla näyttäytymässä ja allekirjoittamassa. Passin poissaollessa en pääse mihinkään työmatkalle, mikä on toisaalta tosi kiva juttu. :D

Näihin tunnelmiin, näiihin fiiliksiin... XiAnissa ilmanlaatu oli sinä päivänä tosi huono, kuten kuvasta näkyy. Mutta se on normaalia, minä koin sen kotoisana. :)

Tuesday, February 7, 2012

Perillä ollaan

Noin viikko sitten saavuimme täkäläiseen asuntoomme, joka alkaa jo pikku hiljaa tuntua kodilta. Tarpeelliset kalusteet ym. hankimme kotoisasti ikeasta, joka sijaitsee parin kilometrin päässä kämpältämme. Ennen sitä oli edessä kuitenkin useamman päivän kestänyt siivousurakka. Suurkaupungin ikävin puoli on siis jo näyttänyt kasvonsa - mustanpuhuva pöly tunkeutuu asuntoihin sisälle ja sitä löytyy aivan kirjaimellisesti joka paikasta. Puunaamista siis tulee riittämään jatkossakin.

Ennen tänne muuttoamme olimme kuulleen juttuja kiinalaisen uuden vuoden vietosta ja massiivisista ilotulituksista, mutta kuvittelimme sen olevan jo ohi osaltamme tänä vuonna. Väärin kuitenkin luulimme. Koko viikon ajan on ikkunamme alla paukkunut ilta-aikaan jos jonkinmoista papattia ja rakettia. Kaikki huipentui eilisiltaan, jolloin täällä viettiin uuden vuoden juhlan viimeistä päivää. Ilotulitteiden määrää kuvastaa hyvin se, että nykyisin perheemme puolitoistavuotias juoksee pamauksen kuultuaan ikkunan luo hokien "pam, pam" ;).


Uusia tuttavuuksiakin olemme saaneet. Ikeassa pyöriessämme törmäsimme yllättäen muutamaan suomalaisäitiin, jotka kutsuivat meidät mukaan rientoihinsa. Myös eräs kiinalainen ystävämme esitteli meille tuttavansa, joka yllätys yllätys, on suomalainen. Naapureihin emme valitettavasti ole vielä päässeet tutustumaan kovinkaan hyvin, mutta samalla kerrostaloalueella asuu tuttu kiinalainen lapsiperhe, jonka kanssa tulemma varmasti pitämään yhteyttä suht tiiviisti. Sosiaalinen verkostomme on siis alkanut muodostua.

Tässä vielä muutamia arjen otoksia ensimmäisen viikon varrelta.

Kaasuliesi, uusi ystäväni - nopea, käytännöllinen ja lapsiturvallinen, kun nappulat eivät ole pienten sormien ulottuvilla.


Dragon fruit, suomeksi kai lohikäärmehedelmä - raikkaan mehukas, eikä liian makea :).


Tang yan, kiinalainen uuden vuoden ruoka - riisijauhosta tehtyjä palluroita, joiden sisällä esim. maapähkinä tai seesamitäyte.


Maisemaa keittiön ikkunasta.