Olen tässä viime aikoina havahtunut siihen tosiseikkaan, että kuulun tällä hetkellä ryhmään nimeltä ulkosuomalaiset. Lieneekö tämä havainto viime aikaisen koti-ikävän vai jonkun muun seikan aiheuttamaa, tulee se kuitenkin todella pahasti myöhässä. Olen nimittäin käytännössä ollut ulkosuomalainen jo 8 kuukautta, sitä sen kummemmin ajattelematta.
Nyt lopullisesti minut tähän todellisuuteen herättivät Suomessa juuri käydyt kunnallisvaalit. Ne olivat nimittäin ensimmäiset vaalit, joissa en päässyt äänestämään sitten täysi-ikäiseksi tultuani. Vaikken koskaan olekaan ollut aktiivinen poliittisesti, olen ottanut tavakseni käyttää ääni-oikeuteni joka kerta, kun siihen vain on ollut mahdollisuus. Minulle se on muiden syiden lisäksi ollut yksi tapa toteuttaa kansallista identiteettiäni ja kuuluvutta tiettyyn ryhmään, suomalaisiin. Nyt viimeksi käytyjen vaalien yhteydessä hoksasin kuitenkin, että tuohon edeltä mainittuun identiteettiini on tullut lisä, etuliite ulko-, joka on tuonut mukanaan omat muutoksensa.
Kuluneen viikonlopun aikana hoksasin siis eläneeni viimeset kahdeksan kuukautta eräänlaisessa kuplassa. Vaikka kotimme on fyysisesti ollut Pekingissä jo pitkään ja olen päässyt ulkoisesti asettumaan aloilleni tänne, olen silti alitajuisesti elänyt elämää Suomessa Pekingistä käsin.
Tämän oivalluksen seurauksena olen tullut siihen tulokseen, että päästäkseni kunnolla sopeutumaan tämänhetkiseen ympäristööni myös henkisellä tasolla, on minun keksittävä uusia tapoja toteuttaa suomalaisuuttani. Nähtäväksi jääköön millaiseksi tämä ulkosuomalainen identiteettini muodostuu. Kupla on puhjennut, eikä sinne enää voi paeta...
No comments:
Post a Comment