Reissuilua

Huhtikuu on hujahtanut käsistä uskomatonta vauhtia. Arjen touhut ovat imeneet meidät mukaansa niin tiiviisti, että ajankulua on tuskin huomannut. Päälimmäisenä huhtikuusta on kuitenkin jäänyt mieleen pidennetty viikonloppureissumme lounais-Kiinaan, joka oli tervetullut piristysruiske arjen touhun keskellä.

Tapasimme ystäviämme yhdessäolon ja lomailun merkeissä. Hyvän seuran lisäksi nautimme suunnattomasti lämpimästä ilmasta ja kauniista rantamaisemista Pekingin kylmän talven ja tuulisen kevään jälkeen. Viivi oli myös elementissään, kun sai viettää aikaa muiden lasten kanssa. Pekingiin palasimme virkistyneinä, joskin hieman uupuneina, kun paluulento myöhästyi ja venyi melkein puoleen yöhön asti. Emme kuitenkaan lähteneet protestoimaan juoksemalla kiitoradalle, mitä tapahtui parilla Kiinan lentoketällä viime kuussa. Leevi kuitenkin olisi valmis tällaiseen juoksuun, sen verran huonosti lentoyhtiöt joskus hoitavat asiansa. Kyllä tämä tavallisen teekkari(sauna)juoksun voittaa. :D

Tässä hieman lomatunnelmiamme kuvamuodossa:

 

Kauniita järvimaisemia...

Kalaa punnitaan, valmiina pataan...

Lisää kauniita maisemia

Ihmepyörä, toimii maalla ja vedessä, jos ois viel siivet niin lentäisi oikein hyvin

Huhtikuun lopussa saimme vieraita Suomesta, kun Marian vanhemmat saapuivat ensimmäiselle Kiinan visiitilleen. Tästä touhusta lisää tarinoita ja kuvia myöhemmin.

Vappua ei oikein tajuttu saapuneen, kun täällä ei ole mitään vapputoria taikka työväen marssia. Kaupat ovat auki ja ravintolat täynnä, julkisen vapaapäivän ansiosta Leevikin sai olla kotona lepäämässä. Munkkia ei ollut eikä simaakaan, mutta käytiin nauttimassa hyvää hot pottia ravintolassa nimeltään Hai Di Lao vapun kunniaksi. Näin se etenee.

Pekingissä on menossa vielä muutaman päivän ajan kansainvälinen autonäyttely, missä ei kuitenkaan käyty. Mielenkiintoa oli kyllä, mutta kun nähtiin kuvia ihmismassasta ja kauneista automalleista (sekä autot että naiset), into vaihtui laimeaksi kiinnostukseksi. Suomenkin uutisissa taisi olla otsikko, minkä mukaan Kiinan viranomaiset kehoittivat automisseja laittamaan vaatteet päälle. :) Tapahtuman vaikutukset näkyvät kuitenkin moottoriteiden ruuhkautumisena, jäämme odottamaan tapahtuman loppumista ja liikenteen palautumista jokseenkin sujuvalle tasolle.

Lopuksi ajatuksia herättävä kuva, mikä kertoo rakkauden hinnasta. Tai, noh, tietynlaisen rakkauden arvosta, tai arvon inflaatiosta. (toim. huom.: kuvassa olevat esineet eivät liity meihin, Leevi ei edelleenkään osta kukkia Marialle :P)

"Ruusu kumartaa roskalaatikkoa"

Byrokratian rattaat

Tämä tapahtui jo puolitoista viikkoa sitten, tai no, tässä koko stoori:

Leevin aloitettua työt laitettiin heti passimme "sisään" työviisumia varten, eli firman alihankkija hoitaa ne paperiasiat meidän puolestamme. Luvattiin, että kuukauden tai puolentoistan jälkeen meillä olisi vuoden oleskelulupa Kiinaan. Sitten vaan odottamaan.

Ainoa vaatimus meiltä (papereiden lisäksi) oli käydä Pekingin poliisin viisumihakupaikassa näyttäytymässä ja allekirjoittamassa hakemus poliisin edessä. Se tehtiin torstaina 9.2. Perjantaina 10.2 firman alihankkijan työntekijä soitti mulle (Leeville), että tuli mutkia matkaan. Kävin sitten juttelemassa ja asia olikin niin, että viisuminhakuprosessimme keskeytyi, koska viranomaiset havaitsivat minulla olleen yhä kiinalainen HuKou, eli maistraatti merkintä kotipaikasta. Minun pitäisi käydä kotipaikkakuntani poliisilla mitätöimässä tämä HuKou, jotta voidaan hakea viisumia.

Asia selvä, eipä sille voi mitään. Aikanaan Suomen kansalaisuuden saatessani Kiinan suurlähetystö ei tainnut käydä poistamassa minut sisäisestä järjestelmästä. Lisäksi isäni yritti poistaa minut järjestelmästä, mutta hänelle sanottiin, että pitää mennä henkilönkohtaisesti paikalle. Pomo oli onneksi ymmärtäväinen ja tuki asiaani, varasin lennon XiAniin keskiviikoksi 15.2. Etäisyys on siis n. 1200km suuntaansa. Ei paha.

Tässä sitten ke 15.2 tapahtumat:
6:00 lähtö kotoa taksilla kentälle, onneksi asutaan "lähellä".
6:35 saapuminen kentälle ja check-in + turvatarkastus yms.
7:30 lento lähtee, mutta ei lähekkään. Istuttiin kiitoradan päässä odottamassa vuoroa noin 40min. Ei minua haittaa, toivottavasti ehdin saada asiat hoidettua ennen paluulentoa iltapäivällä.
10:15 saavun XiAnin lentokentälle, otan taxin ja menen perhetuttavamme luokse hakemaan perheemme HuKou -kirjaa
10:45 Tapaan tutun sedän, saan kirjasen, ja menen tutun kaverin kyydissä paikalliselle poliisiasemalle
11:15 Saavutaan poliisiasemalle. Minut juoksutetaan tahattomasti pari kertaa eri toimistojen välillä. Selviää, että XiAnissa homma ohidetaan eri tavalla kuin Pekingissä, joudun käymään XiAnin ulkomaalaisten viisumipaikassa hakemassa ensin todistus uudesta kansalaisuudestani, jotta voin saada HuKouni poistettua. Eivät osaneet antaa sen viraston osoitetta tai puhelinnumeroa. Onneksi Nokian kännykässä toimii netti ja löysin pienellä vaivalla osoitteen. Taksilla sinne.
12:15 Saavun paikalle, etsin oikeaa toimistoa useammasta kohdasta, neuvotaan ystävällisesti aina seuraavaan paikkaan. Viimein talon 18. kerroksessa löytyy oikea paikka.
12:30 Oikea virkailija on poissa, lounastauolla. Minua neuvotaan palaamaan 14 maissa. Olen sanaton, mutta nälkä mahassa kehoitti käymään lounaalla... Lounas oli kiva ja halpa ja maukas, oikein paikalliseen tyyliin. Sitten kävin kalliissa kahvilassa (maitotee maksoi kaksinverroin mitä lounas) veskissa ja lataamassa Nokiaani, jotta voin tarvittaessa löytää matkatoimiston nro ja vaihtaa lentoa myöhemmäksi.
13:50 saavun uudestaan paikalle, virkailija on paikalla ja on erittäin ystävällinen. Ensitöikseen pyysi mua käymään 1. kerroksessa monistamassa osan dokuista. Siellä oli paljon ihmisiä, muttei onneksi ruuhkaa kopio-jonossa. Kopiokonetta hoitava mies kuulostelee, mihin tarviin kopioita, ja sitten onnittelee sydämellisestä, että "olet pääsemässä pois tästä järjestelmästä", viitaten selkäni takana oleviin jonoihin ja ihmismassaan. Liikutun sydämessäni. Merkityksellinen hetki.
14:30 suunnilleen tähän aikaan saan tarvitsemani todistus-paperin. Alkaa tuntua voitolta, lasken, että ehdin hyvin paluukoneeseen, mikäli matka poliisiasemalle ei ole ruuhkainen. Samaan aikaan oli kanadasta palanut nuorukainen hakemassa samaista todistus-paperia, vertaistuki oli kiva ja oli mielenkiintoista kuulla hänen tarinansa.
14:45 poistun virastosta ja hyppään bussiin, koska taksit kulkevat hitammin ruuhkassa kuin bussit
14:55 hyppään pois bussista, koska valitsin hitaan bussin. :) Onneksi se meni oikeaan suuntaan. Sain pienellä vaivalla taksin, ja liikenne sujui melko hyvin.
15:30 Saavun poliisiasemalle, HuKouni peruutetaan samalla kun vieressä maalaispariskunta pyörittää valitus-showta oman HuKou-kirjasensa kohtaamasta vääryydestä. Heti tuli mieleen kopiokone-sedän toivotus, olen pian vapaa tästä järjestelmästä.
15:50 Asia hoidettu, saan paperin, jolla todistetaan HuKouni poistetuksi. Kiitän poliiseja, myönnän olleeni ekalla kerralla väärässä ja he olivat oikeassa. Hymyillään. Otan taksin lentokentälle, kuski vastasi kysymykseeni (kysyin että ajaisiko hän mut kentälle) kysymällä, paljonko maksan. Mä empin ja mietin sopivaa hintaa, ja kysyin miksei voittais suoraan mittarilla laskea. Hän sanoi ettei hänen kannata. Annan sopivan hinnan, hän suostuu, ja matka alkaa.
16:15 saavun kentälle, check-in, turvatarkastus, istahdan odotustuoliin huojentuneena. Kiitän Taivaan Jumalaa, että matkani oli onnistunut ja olen onnellinen siitä, että näen Viivin hereillä ja voin osallistua hänen nukuttamiseen. Hankin lahjuksia Marialle. :)

Tämmöstä, toivottavasti ei ollut tylsä. Ei minulla ollut tylsää. Nyt on uudelleen hakemukset sisässä ja uudelleen käyty Pekingin poliisilla näyttäytymässä ja allekirjoittamassa. Passin poissaollessa en pääse mihinkään työmatkalle, mikä on toisaalta tosi kiva juttu. :D

Näihin tunnelmiin, näiihin fiiliksiin... XiAnissa ilmanlaatu oli sinä päivänä tosi huono, kuten kuvasta näkyy. Mutta se on normaalia, minä koin sen kotoisana. :)