Google translator

Wednesday, June 20, 2012

Guanxi "perintönä" - osa 3

Jatkan jälleen guanxi-sarjaani ja keskityn tällä kertaa hetkeksi siihen, kuinka guanxi-ajattelu koskettaa perhesuhteita ja kuinka sitä voidaan pitää eräänlaisena sukupolvelta toiselle siirtyvänä jatkumona.


Jo sukua ja perhettä sinänsä voidaan pitää pienenä guanxi-yhteisönä. Sen jäsenillä on oma paikkansa arvojärjestyksessä, jonka määrittää esim. ikä, sukupuoli ja varallisuus. Sukulaisuussuhde tuo myös automaattisesti mukanaan oletuksen siitä, että toinen auttaa tarvittaessa. Jos apua ei sukulaissuhteesta huolimatta anneta, pidetään sitä vähintäänkin häpeällisenä ja toimintaa pidetään viestinä siitä, että henkilö haluaa ottaa etäisyyttä sukuunsa. Onhan veri vettä sakeampaa. Oli sitten kyse rahan lainaamisesta, työpaikan järjestämisestä tai sukulaisen suhteiden hyödyntämistä virallisten asioiden hoidossa. Perhe ja suku ovat jokaisen kiinalaisen sosiaaliturva ja sen vuoksi niihin liittyvillä suhteilla sekä niiden hoitamisella on erityinen merkitys.


Varakas, hyvän työpaikan omaava, kaupungissa asuva sukulainen nauttii siis jo 'hyödyllisyytensä' vuoksi erityistä arvostusta sukulaistensa keskuudessa. Tämä tosin riippuu myös siitä, onko hän valmis toimimaan guanxi-järjestelmän ehdoilla sukulaistensa keskuudessa.


Guanxi liittyy perhesuhteisiin myös siten, että vanhempien guanxi-verkosto siirtyy tai siirretään eteenpäin myös lapsille. Vanhemmat 'tutustuttavat' lapsensa omaan tuttavapiiriinsä ja tarjoavat heille näin eräänlaisen guanxi-perustan, jolle he voivat alkaa rakentaa omaa henkilökohtaista verkostoaan.  Tähän liittyy myös yleensä toive siitä, että erityisen hyvien ystävien lasten ja omien lasten välille muodostuisi vähintään yhtä hyvä suhde kuin vanhempien. Näin ollen lapset saavat jo eräänlaisena perintönä sukulaisista ja muista tuttavista koostuvat guanxi-verkoston, jota he sitten omalla toiminnallaan voivat joko ylläpitää ja laajentaa tai heikentää.



Tuesday, June 5, 2012

Jie shao ja guanxi - Osa 2

Olen tässä viime aikoina päässyt seuraamaan kiinalaiseen parisuhteen muodostukseen liittyvää tapakulttuuria tai eräänlaista ilmiötä, josta käytetään nimistystä 'jie shao'. Yksinkertaisimmillaan sillä tarkoitetaan kahden ihmisen tutustuttamista toisiinsa "sillä silmällä" ja puhemiehen välityksellä.

Kilpailuhenkinen opiskelu- ja työelämä jättää suhteellisen vähän aikaa sosiaalisten suhteiden luomiselle oman elinpiirin ulkopuolella. Jos sopivaa (avio)puoliskoa ei 25-30 ikävuoden lähestyessä löydy omasta opiskelu- tai työyhteisöstä, on seuraavana vaihtoehtona juuri tuo nimenomainen 'jie shao'. Suomalaiselle tuo ikä ei vielä naimisiinmenon suhteen ole kovin kriittinen, mutta kiinalaisessa yhteiskunnassa paine avioliiton solmimiseen alkaa jo melko varhain. Kiinalainen vanhempi sukupolvi seuraa tarkkaan nuorensa menestymistä eri elämänalueilla ja yhtenä mittarina pidetääkin sitä, että elämänkaareen normaalisti kuuluvat asiat tapahtuvat oikeassa tahdissa. Oikean tahdin taas puolestaan määrittää se, kuinka muut saman ikäluokan edustajat vastaavissa asioissa etenevät. Jos muut samanikäiset alkavat olla naimisissa ja saada lapsia, alkaa paine puolison löytämiseen tulla kovemmaksi ja kovemmaksi sinkkuna elävän nuoren aikuisen kohdalla. Muiden kelkasta jääminen tulkitaan monesti tietynlaiseksi epäonnistumiseksi tai saamattomuudeksi, jolloin lähipiiri alkaa helposti puuttua asiaan alkamalla puhemieheksi kyseiselle nuorelle.

Tällaista ei useimmissa tapauksissa pidetä mitenkään tavattomana. Jos ei puoliskoa löydy omasta ihmissuhdeverkostosta on luontevaa "hyödyntää" lähipiirin ihmisten verkostoja. Käytännössä tämä tapahtuu siten, että lähipiirin ihmiset alkavat ehdotella sinkkukaverilleen tai -sukulaiselleen puolisoehdokkeja omasta tuttavapiiristään. Sinkun vanhemmat saattavat myös kehoittaa tämän ystäviä esittelemään sopivia kandidaatteja. Jos sopiva kandidaatti löytyy ja molemmat osapuolet ovat kiinnostuineita tutustumaan toisiinsa lähemmin, sopii puhemies tapaamisesta, jossa kaikki kolme ovat läsnä. Puhemiehen tehtävänä on pitää yllä sopivasti keskustelua ja auttaa osapuolia tutustumaan toisiinsa. Tapaamisen jälkeen hän kuulostelee molempien osapuolten kiinnostusta jatkotuttavuuteen ja välittää tarvittavat yhteystiedot, jos sellasen tarvetta ilmenee. Loppu riippuukin sitten parista itsestään, tosin mahdollisten tulevien aviokriisien tms. syy saattaa pahimmassa tapauksessa kaatua puhemiehen niskaan. Ei siis liene viisasta suositella ketä tahansa ;).

Lopuksi vielä lyhyt käytännön elämän esimerkki tästä 'jie shaosta':

Naimisissa oleva perheenisä A on työpaikalla tutustunut suunnilleen samanikäiseen miespuoliseen kollegaansa B, joka on vielä sinkku. Sinkkuuden syystä (onhan pakko olla olemassa joku syy sille, ettei toinen vielä ole naimisissa! ;) ) saatetaan keskustella varsin avoimesti tuttujen kesken ja jossain vaiheessa tuttavuutta A hoksaa tuttavapiiriinsä kuuluvan sopivan ikäisen naimattoman neitokaisen C. A suosittelee B:lle C:tä ja C:lle B:tä omilla tahoillaan. Kun molemmat ilmaisevat kiinnostuksensa (joskus jopa kiitollisuutensa) tutustua toiseen, järjestää A lounastreffit kaikille kolmelle, joilla hän esittelee B:n ja C:n toisiinsa ja nämä pääsevät tutustumaan lähemmin. Tällä kertaa molemminpuolista kiinnostusta ei löydy, joten asia päättyy siten, että nyt B:llä ja C:llä on uusi jäsen omassa guanxi-verkostossaan, jota he puolestaan voivat suositella jollekulle toiselle.