Google translator

Monday, October 7, 2013

Kansallisia juhlapäiviä

Viime viikot olemme päässeet nauttimaan täkäläisten kansallisten juhlapäivien mahdollistamista lomista. Muutama viikko sitten keskisyksyn juhlan aikaa vietimme ekstrapitkän viikonlopun Pekingissä ystävien kanssa grillaten ja perheajasta nauttien. Viime viikon kansallispäivän-loman vietimme pitkästä aikaa XiAnin seudulla ystäviä ja sukulaisia tavaten.

Pitemmän kirjottelun sijaan annankin tällä kertaa kuvien puhua puolestaan. Tässä siis kuvakavalkadi parin viime viikkomme ajalta.


Loma-ajan liikennettä ja olympiakylän nähtävyyksiä

Grilliherkkuja paikalliseen tyyliin


5h pikajuna Peking-XiAn

Aamiaista XiAniläisittäin - eksoottisesta ulkonäöstä huolimatta suosittelen, slurps!

Lounasta anopin lapsuudenkodissa

Sokerinpuhaltaja XiAnin turistikaupunginosan taiteilijakorttelissa

Pientä naposteltavaa löytyy joka lähtöön, tässä oma suosikkini - sokeriin dipattua tyrnin sukulaishedelmää.

Kansallispäivän liputusta XiAnin vanhalla muurilla


Iltavalaistusta muurin harjalla

Hiilikuormat ja muutkin tavarat kulkevat kätevästi sähköriksalla

Paikallinen "nakkikioski"




Saturday, August 31, 2013

Maassa maan tavalla?

Onpahan taasen vierähtänyt useampi kuukausi sitten viimeisen blogipostauksen. Voisinpahan vierittää syyn koliikkisen vauvan, kahden kuukauden Suomi-loman ja esikoisen päiväkodin aloittamisen aiheuttaman säädön niskaan. Lähinnä syyttävä sormi osuu kuitenkin vanhaan helmasyntiini, laiskuuteen. Olen pahoillani rakkaat lukijat, mutta en vain ole saanut aikaiseksi pistää ajatuksiani ylös! Yritän tästä lähin parantaa tapojani.
Nyt kuitenkin viimeisimmän kulttuuritörmäyksen innoittamana avaan jälleen sanaisen arkkuni. Ja uskokaa tai älkää, aiheena samainen vanha teema, lapset!

Täkäläisen kulttuurin ja lastenkasvatustavan suhteen tietämättömiä huomioiden, lienee ensin paikallaan selvittää muutamia perustavanlaatuisia seikkoja, joita olen tässä puolentoista vuoden kuluessa huomioinut. Sen jälkeen voin sitten kertoilla viimeisimmästä kommelluksestani.

Nro 1. Kiinalaiset rakastavat lapsia ja eritysesti vauvoja. Oli sitten kysessä mies tai nainen, nuori tai iäkäs, koulutettu tai kouluttamaton, leviää paikallisten kasvoille lähes aina ihastunut ja vähintäänkin kiinnostunut hymy, kun joku vaahtosammuttimen kokoinen purjehtii ohitse. Jos pienokaista ei näy kunnolla erinäisten näkösteiden kuten rattaiden kuomu, rintareppu tms. vuoksi, näyttää paikallisten mielestä olevan täysin oikeutettua tulla niin lähelle killittämään, että hyvä näköala on varmasti taattu. Parhaimmillaan esille kaivetaan kamerat tai jopa nipistellään poskesta. Huomiota ei siis tarvitse erityisemmin hakea, ainakaan ulkomaalaisten pienokaisten.

Nro 2. Lasten omia vanhempia pidetään lähtökohtaisesti kykenemättöminä huolehtimaan kodista ja pienestä lapsesta tai lapsista yksinään ennen kuin toisin todistetaan. Nuoruus ja kykenemättömyys tuntuvat tässä yhteydessä olevan lähes synonyymejä, kun taas korkea ikä rinnastetaan melkein poikkeuksetta kokemukseen, tietoon ja taitoon. Tämän vuoksi ei itseä vanhempien sanomisia tule kyseenalaistaa, ellei omaa vähintäinkin jonkinlaista virallista koulutusta lastenhoidossa. Sen seurauksena, kuka tahansa iäkkäämpi henkilö voi ohjeistaa ketä tahansa nuorempaa lastenhoidon saloihin tilanteesta riippumatta.

Nro 3. Edellä kerrotun vuoksi lasten- tai vauvanhoitoavuksi tarvitaan ehdottomasti vähintään yksi isoäiti, isoisä tai ayi (eli palkattu lastenhoitaja). Parhaimmassa tapauksessa tarvitaan kaikki kolme kerrallaan. Käytännössä tämä johtaa siihen, että isovanhemmat hoitavat lapset lähes alusta loppuun, eikä vanhemmilla välttämättä ole edes saumaa opetella pitkien työpäivien takia. Isovanhemmilla on vähintäänkin oikeus ohjata sitä, kuinka lasta ja erityisesti vauvaa hoidetaan.

Nro 4. Kylmän ja kuuman kelin sekä hyvän ja huonon ilman käsitteet ovat suhteellisia. Suomessa ei vauvaa nukuteta talvella ulkona, kun (muistaakseni) -10-15 asteen pakkasraja ylittyy. Täällä isompiakaan lapsia ei lähtökohtaisesti viedä talvella puistoon tai ulos leikkimään, koska talvella on kylmä (lämpötila liikkuu yleensä noin +2 ja -5 välillä, joskus harvoin mittari saattaa kivuta -10 asteeseen). Suomessa lapsille puetaan hellevaatteet päälle, kun mittari kiipeää yli 20 plusasteen. Täällä aletaan kaivaa pitkähihaisia kaapista, kun tuulee, vaikka mittari näyttääkin 30 plusastetta.

No, lopuksi lienee vielä paikallaan jakaa tämän blogitekstin innoittajana ollut viimeisin kulttuuritörmäykseni. Esikoisen päiväkodin aloittaminen heinäkuun alussa on laajentanut paikallista tuttavapiiriäni melkoisesti lapsiperheiden osalta. Ilokseni olen myös päässyt tutustumaan muihin kotiäiteihin, joihin kontakti on aikaisemmin ollut vähäistä. Samalla olen päässyt tutustumaan lähemmin muutaman päiväkotilaisen isoäitiin. Jonkin aikaa on tuntunut välillä jopa siltä, että kuulun samaan porukkaan, kuin muutkin lapsiaan päiväkodista hakevat.

Tällä viikolla törmäsin kuitenkin tapaukseen, jonka myötä minusta tuli samanlaisuuksien jälkeen taas niin erilainen. Nimittäin oli juurikin sellainen kaunis ja suomalaisittain lämmin, täkäläisen alkusyksyn päivä, jolloin mittarin näyttämiä 30 astetta viilensi sopivasti rivakka tuuli ja jolloin hellevaatteet vielä ovat riittävät lämmittämään perheen junioriakin. Esikoista päiväkodista hakiessani alkoi eräs lastenlastaan hakeva mummo kuitenkin kauhistella, kuinka kylmä vauvalle rattaissaan tulisi, kun ei ollut pitkiä housuja tai sukkia jalassa. Jokin päässäni naksahti ja aloin väittää vastaan, omasta mielestäni kuitenkin kohteliaasti, mutta asiastani varmana. Olenhan minä mielestäni hyvä äiti ja tiedän, kuinka pukea lapselleni tarpeeksi vaatteita!

Siinä muut hakijat sitten kuorossa koettivat selvittää ulkomaalaiselle, kuinka vauvalla on kylmä ja minä puolestani koetin uhota kaikille muille kuinka tällaisella kelillä Suomessa puetaan vielä hellevaatteita päälle. Kotiin päästyäni kokeilin nuorimmaisen varpaita ja jalkoja varmistaakseni, että vaatetus oli riittävä. Lämpimiltä ne tuntuivat ja hetken koin olevani oikeassa ja tyytyväinen siitä. Pikku hiljaa alkoi kuitenkin mielen pohjukasta hiipiä epäilys siitä, hoidinko tilanteen kuitenkaan niin mallikkaasti. Oma kantani tuli kyllä selväksi, mutta olisikohan pitkällä tähtäimellä ajatellen ollut parempi vain jälleen kerran nieleskellä oma loukattu ylpeytensä ja kuunnella mummon lähinnä nuhteluilta kuulostaneet neuvot ilman sen kummempia mukinoita. Minä kun taisin meistä kahdesta loppujen lopuksi olla se, joka paremmin ymmärsin lastenhoitokulttuurien välisen eron molempien kulttuurien piirissä asuneena.

No, onneksi kiinalaiset ovat anteeksiantavaisia ulkomaalaisten suhteen. Vakavammatkin sosiaalisen kanssakäynnin mokat, saatetaan hyvinkin kuitata ajatuksella sivistymättömästä ulkomaalaisesta, kun taas paikallisen ollessa kyseessä oltaisiin tuomiossa paljon rankempia. Näin ainakin rakas mieheni minua usein lohduttaa. Eli, hyvin todennäköisesti olen jatkossa tuon kyseisen mummon mielestä se "itsepäinen, sivistymätön ja epäkohtelias nuori nainen", jonka käytöstä hän on kuitenkin valmis katsomaan sormien lävitse, kun "eiväthän nuo ulkomaalaiset kuitenkaan ymmärrä!"

Näkymä esikoisen päiväkodin pihasta

Friday, March 22, 2013

Paketti tuli perille...

...nimittäin viime perjantaina klo 21.18 syntyi suloinen tyttäremme Venla mitoin 4985g ja 54cm. Tätä pientä ihmettä olemme nyt sitten päässeet katselemaan viikon verran ja kaiken kaikkiaan mukavasti on mennyt. Niin vauvan kuin äidinkin vointi on ollut hyvä. Isosisko tykkää pikkuisesta kuin hullu puurosta, eikä pahempia mustasukkaisuuden merkkejä ole ainakaan vielä ollut havaittavissa. Innokkaimpia hellimisyrityksiä on kuitenkin pitänyt hieman "suitsia", ettei pikkusiskosta tule ihan rusina. Katsotaan miten tilanne kehittyy, kun molemmat isoäidit ovat vuorollaan olleet meitä täällä auttelemassa. Amonaikaa lienee tällä tietoa vielä ainakin tuonne toukokuun alkuun.

Olemme kiitollisia Jumalalle tästä uudesta lisästä perheeseemme ja odotamme mielenkiinnolla kuinka yhteiselomme tästä eteenpäin sujuu!

Friday, March 8, 2013

Raskaana Kiinassa...

 Kiinalaisille raskaus ja lapsen saanti tuntuu suomalaisesta nälkökulmasta katsottuna olevan elämää suurempi asia. Siihen liittyy  monia perinteitä ja siihen aletaan valmistautua jo ennen varsinaisen hedelmöittymisen tapahtumista oikealla ruokavaliolla ja muilla elämäntavoilla, esimerkiksi alkoholista pidättäytymisellä. Raskaaksi tulon jälkeen tuntuu tulevan äidin elämä olevan täynnä rajoitteita ja kieltoja, vaikka kaikki etenisikin täysin normaalisti ja "oppikirjan" mukaisesti.

Ensimmäistä kertaa pääsin tutustumaan kiinalaisiin raskausajan käytäntöihin noin kolmisen vuotta sitten, kun odotin esikoistamme Suomessa. Aluksi monet täkäläiset raskausajan rajoitukset ja varotoimet lähinnä huvittivat ja jonkin aikaa niitä kuunneltuani ne alkoivat myös ärsyttää. Nyt toisen raskauden myötä, asuessani täällä kyseisen kulttuurin piirissä, olen kuitenkin alkanut enemmän pohtia, mistä moiset rajoitukset juontavat juurensa. Lähinnä kun noissa täkäläisiltä saamissani neuvoissa loppujen lopuksi ärsyttää se, että niitä saattaa tulla antamaan kuka tahansa, jopa täysin tuntematon ja täysin yllättäen. No joo, täytyyhän se myöntää etteivät ne omatkaan asenteeni aina ole ihan kohdallaan ja hyväähän täkäläiset neuvoillaan tarkoittavat, mutta silti tuppaavat ventovieraiden tätien ja setien neuvot käymään hermoille.

 Näitä neuvoja ei nimittäin käytännössä paljoakaan perustella niiden antamishetkellä. Neuvon kyseenalaistaminen taas tuntuu viestivän neuvon antajalle sitä, ettei odottava äiti paljoakaan välitä lapsensa hyvinvoinnista. Neuvon perusteluksi tuntuu riittävän, kun neuvon antaja on vanhempi ja kun niin on vuosikausia tehty. Suomalaisena nuoremman sukupolven edustajana tämä tuntuu lähinnä oman aivokapasiteetin kyseenalaistamiselta ennen kuin muistaa suodattaa neuvot kulttuurieroseulan läpi.

En edelleenkään pidä kaikkia täkäläisiä raskausajan neuvoja kovinkaan pätevinä tai järkevinä, mutta olen aikaa myöten oppinut huomaamaan, että niillekin löytyy järkevä selitys, kun tarpeeksi asiaa tonkii. Noh, ainakin joillekin niistä. Tähän mennessä olen itse saanut ohjeita mm. siitä, ettei raskaana saa käyttää mikroaaltouunia tai läppäriä tai muutenkaan altistaa itseään sekä lastaan millekkään säteilylle. Raskaana kannattaa siis käyttää säteilyltä suojaavaa esiliinaa. Meikkaaminen, kynsilakan ja tiukkojen vaatteiden käyttäminen on myös kiellettyä. Ei myöskään saisi imuroida, käydä saunassa tai uida. Täkäläisessä kylpylässä käydessäni jouduin allekirjoittamaan paperin, jossa sitoudun itse vastaamaan kaikista pulikoinnin minulle tai vauvalle aiheuttamista vahingoista. Hammaslääkärissä käyntini meinasi tyssätä siihen, ettei lääkäri halunnut putsata hammaskiveä hampaistani, koska sanoi putsaamisen aiheuttaman vihlonnan voivan saada aikaan keskenmenon. Viimeisin kuulemani neuvo on se, ettei raskaana voi käydä jalkahieronnassa.  Samaisella viikolla kauppareissulla tuli vastaan keski-ikäinen setä, joka ihmetteli suureen ääneen kuinka minä käyn raskaana vielä kaupassa. Väsyneenä olin jo melkein tokaista takaisin jotain "eipä se sulle kuulu.." -tapaista ennen kuin sain kieleni kuriin ja hymyilin lähinnä lammasmaisesti mutisten samalla jotain epäselvää.

Niin, kulttuurierot ja ne vieraat kulttuurit... Ne tosiaan ovat hyviä peilejä tarkastella omaa kulttuuria ja siinä ylläpidettyjä tapoja. Ne myös haastavat kyseenalaistamaan ja muuttumaan. Nähtäväksi jää, kuinka osaan näihin raskausajan neuvoihin suhtautua, jos meille vielä joskus on tulossa lisää jälkikasvua. Tällä hetkellä kuitenkin vaikuttaa siltä, ettei haastaminen ole ainakaan kovin tuloksellista näin raskauden viime metreillä hormonihuuruisena ja ryhävalaan kokoisena.

Wednesday, February 6, 2013

Ensimmäinen vuosi pulkassa...

...nimittäin täällä Pekingissä asumisessa. Äkkiä se hujahti, kun nyt jälkeenpäin ajattelee. Toisaalta paljon on vuodessa ehtinyt tapahtua. Saapa nähdä mitä kaikkea nyt alkava toinen vuosi tuo tullessaan.

Pahin talvenselkä alkaa olla taitettu ja pahimmat saasteviikotkin tuntuvat jo pikku hiljaa olevan takanapäin. Täällä valmistaudutaan parhaillaan vastaanottamaan käärmeen vuotta, kun kiinalaisen lohikäärmeen vuoden viimenen kuukausi lähentelee loppuaan. Viime vuonna emme ehtineet kovimpia juhlatohinoita nähdä, mutta kuulopuheiden perusteella luvassa lienee massiivista ilotulituksen räiskettä ja sen seurauksena kovia saastelukemia ainakin aattoiltana. Katukuvassa on jo parin viikon ajan näkynyt ihmisiä uuden vuoden punaisten lahjapakaasien kanssa ja kaupat ovat täynnä punaista uuden vuoden krääsää. Asuinalueemme sisäpihan puut on koristeltu punaisin lyhtykoristein sekä valoin ja taloyhtiö jakoi menneellä viikolla ovikoristeita joka kotiin. Juhlan tuntua on siis selkeästi ilmassa.

Monet paikalliset suuntaavat kiinalaiseksi uudeksi vuodeksi omille kotiseuduilleen ja monet ulkomaalaisetkin lähtevät ulkomaille. Onhan kansallisen juhlapäivän seurauksen luvassa viikon loma, jolloin suurin osa kaupoista, ravintoloista ym. sulkee myös ovensa. Kaupunki siis käytännössä "tyhjenee".
Ensi lauantain uuden vuoden aaton tohinoiden ja ilotulitusten jälkeen toivommekin saavamme viettää hieman rauhallisemman ja kiireettömmän lomaviikon perheen kesken. Jos aikaisemmat merkit pitävät paikkansa, on Pekingissä kansallisten lomapäivien aikaan melko saasteettomat kelit, kun tehtaat sulkevat ovensa. Saamme siis myös toivottavasti nauttia aurinkoisista alkukevään keleistä ja sinisestä taivaasta. Tällaisissa tunnelmissa tällä kertaa :).





Thursday, January 17, 2013

Saastetta ja uhmaa

Niin, sitäpä päivämme ovat olleet täynnä viime aikoina. Pekingin saastekertoimet ovat ylittäneet viime viikolla uutiskynnyksen niin ulkomailla kuin täällä paikan päälläkin ja ikkunasta kurkistaessa on näkymä kieltämättä ollut todella surkea. Kun PM 2,5 lukemat normaalisti näyttävät pahana saastepäivänä noin 300, ovat samat lukemat kieppuneet kuluneella viikolla 500-700 tienoilla. Kertoipa tuttavamme kerran nähneensä mittarin näyttävän jopa 900. Tuossa vieressä vielä kuva-aineistoa viime lauantailta, jolloin lukemat olivat korkeimmillaan.

Vaikka normaalisti en ole pahemmin jaksanut kyttäillä noita ilmansaasteindeksejä vaan luottanut lähinnä silmämääräiseen arvioon, on nyt kuluneina päivinä ihan mielenkiinnosta tullut tarkkailtua indeksilukemiakin. Täällä päin ulkomaalaisten tietolähteenä toimii yleisimmin USA:n Pekingin lähetystön mittari, joka päivittää saastelukemia (=PM 2,5 partikkelien määrää) reaaliaikaisesti myös netissä. Tässä linkki kyseiselle sivulle, jos teitä lukijoita kiinnostaa katsastaa kyseinen sivusto: http://beijing.usembassy-china.org.cn/aqirecent3.html

Saasteet ovat terveysriskin lisäksi aiheuttaneet myös muunlaisia rasitteita perheessämme, kun uhmaikäinen juniorimme on ulkoleikkien ja kunnon liikunnan puutteessa alkanut keksiä vaihtoehtoista (lue: kiellettyä!) tekemistä sisätiloissa. Pahin uhmaikä ei ole mitenkään helpottanut tilannetta ja äidin pinnaa on venytetty jälleen ennätyksellisiä määriä. Viikon aikana on taitettu peistä milloin minkäkin asian luvallisuudesta ja käyty erinäisiä kertoja arestissa.

Onneksi saimme loppujen lopuksi tänään tauon viikon saasteputkeen, kun lukemat aamulla olivat alle 50 ja pääsimme pitkästä aikaa kunnolla ulkoilemaan. Kyllä taas osaa arvostaa Suomen puhdasta ilmaa ja luontoa uudella tavalla viikon hernerokkakelien jälkeen!