Kupla on puhjennut...

Olen tässä viime aikoina havahtunut siihen tosiseikkaan, että kuulun tällä hetkellä ryhmään nimeltä ulkosuomalaiset. Lieneekö tämä havainto viime aikaisen koti-ikävän vai jonkun muun seikan aiheuttamaa, tulee se kuitenkin todella pahasti myöhässä. Olen nimittäin käytännössä ollut ulkosuomalainen jo 8 kuukautta, sitä sen kummemmin ajattelematta.

Nyt lopullisesti minut tähän todellisuuteen herättivät Suomessa juuri käydyt kunnallisvaalit. Ne olivat nimittäin ensimmäiset vaalit, joissa en päässyt äänestämään sitten täysi-ikäiseksi tultuani. Vaikken koskaan olekaan ollut aktiivinen poliittisesti, olen ottanut tavakseni käyttää ääni-oikeuteni joka kerta, kun siihen vain on ollut mahdollisuus. Minulle se on muiden syiden lisäksi ollut yksi tapa toteuttaa kansallista identiteettiäni ja kuuluvutta tiettyyn ryhmään, suomalaisiin. Nyt viimeksi käytyjen vaalien yhteydessä hoksasin kuitenkin, että tuohon edeltä mainittuun identiteettiini on tullut lisä, etuliite ulko-, joka on tuonut mukanaan omat muutoksensa.

Kuluneen viikonlopun aikana hoksasin siis eläneeni viimeset kahdeksan kuukautta eräänlaisessa kuplassa. Vaikka kotimme on fyysisesti ollut Pekingissä jo pitkään ja olen päässyt ulkoisesti asettumaan aloilleni tänne, olen silti alitajuisesti elänyt elämää Suomessa Pekingistä käsin.
Tämän oivalluksen seurauksena olen tullut siihen tulokseen, että päästäkseni kunnolla sopeutumaan tämänhetkiseen ympäristööni myös henkisellä tasolla, on minun keksittävä uusia tapoja toteuttaa suomalaisuuttani. Nähtäväksi jääköön millaiseksi tämä ulkosuomalainen identiteettini muodostuu. Kupla on puhjennut, eikä sinne enää voi paeta...

Uutisia ja kulttuuritörmäyksiä...

No niin, loppuupa vihdoin hiljaisuus tämän blogin suhteen. Kirjoittaminen kun on venynyt ja venynyt... Tosin, on siihen olemassa ihan pätevä syykin. Otsikossa lupaillaan uutisia ja tässä niitä uutisia nyt sitten tulee. Nimittäin liuta liutaan kuuluu vähän vuoden vaihteen jälkeen neljäskin jäsen, joka on loppukesän ja alkusyksyn pitänyt minut sen verran "vaivaisena", ettei blogin päivittämiselle ole jäänyt paljoakaan ylimääräistä energiaa.
Pikku kakkosemme laskettu aika on siis ensi maaliskuussa. Raskauden ensimmäinen kolmannes sekä vilkas esikoisemme ovat vieneet fyysisiä voimavaroja sen verran, että silloin kun blogin päivittämiselle muun touhun ohessa olisi ollut aikaa, on se pitänyt käyttää päiväuniin ja energiavaraston täydentämiseen.  Nyt alkaa energiataso jälleen nousta normaaleihin mittasuhteisiin ja lienee hyvä hetki herätellä blogi jälleen eloon.

Vauvauutisten lisäksi on kuluva syksy tuonut tiellemme yllätyksellisen paljon kulttuurillisia yllätyksiä tai tarkemmin sanoen pienoisia kulttuuritörmäyksiä. Ennen Suomi-lomaamme kuvittelimme jo sopeutuneemme uuteen emämaahamme varsin hyvin, mutta kun loman jälkeen palailimme takaisin, on niin Leevin työpaikalla kuin arjen touhuissa tullut vastaan tilanteita, joissa ei ole voinut muuta kuin todeta, että taitaa vielä olla totuttelemista tähän uuteen ympäristöön. Koti-ikäväkin on säännöllisen epäsäännölisesti nostanut päätään. Noh, näistä ei tällä erää enempää. Kulttuurillisista jutuista tullee jatkossa vielä erillisiä blogikirjoituksia, kunhan saamme ajatuksemme niiden suhteen selvitettyä :).

Onneksi olemme päässeet myös levähtämään ja rentoutumaan. Lokakuun alussa vietettiin nimittäin paikallista kansallispäivää ja sen yhteydessä oli koko maan laajuinen lomaviikko. Sen aikana saimme viettää aikaa perheen ja ystävien kesken sekä tervetulleen tauon arjen kiireiden keskellä.
Tällaisia ovat päällimmäiset kuulumisemme tällä hetkellä. Olisi kiva myös kuulla teidän blogin lukijoidenkin kuulumisia. Laittakaahan viestiä, jos ja kun kerkeätte! 

Lomaviikolla kävimme mm. tutustumassa kansalliskirjaston viereissä olevaan puistoon.