Maaseutumatkailua ja 'lao jia'

Jokin viikko takaperin pääsimme vihdoin tekemään jo kauan suunnittelemamme reissun XiAnin alueelle koko perheen voimin. Samalla saimme viettää muutaman leppoisan kesäpäivän Leevin lapsuudenmaisemissa eli kiinalaisittain 'lao jia:ssa' ('vanha koti').

Tällä kertaa matkasimme junalla, joka toi mieleen monia hyviä muistoja opiskeluvuosien Venäjän-reissuista. Joistain epämukavuuksistaan huolimatta, en ole vielä tavannut mukavampaa ja tunnelmallisempaa tapaa reissata, kuin venäläiset ja kiinalaiset pitkän matkan (yö)junat. Venäjällä junalla matkustaneet tiedätte mistä puhun... Tässä muutamia otoksia junamatkamme varrelta, toivottavasti niistä saatte edes välähdyksen reissutunnelmistamme.

Junamatkailu osoittautui myös mieleiseksi perheemme juniorille, minkä vuoksi tulemme toden näköisesti jatkossakin käyttämään rautateitä paikasta toiseen siirtymisessä.

Viikonloppu kului pitkälti sukulaisia ja ystäviä tavatessa ja autokilometrejäkin kertyi noin 300.
Satuimme paikalle juuri sadonkorjuun päätyttyä ja se näkyi katukuvassa monessa paikassa.

Kylänaapuri iltapäiväsiestalla kotinsa edustalla

Viimeisiä tähkiä lojui teiden reunoilla niputettuna siellä täällä

Kanjoni kylän reunustalla

Paikallista aamupalaa nauttimasta, ulkonäkö ei ole niin herkullinen, mutta maku sitäkin parempi

Sukuloinnin lisäksi kerkesimme kuitenkin nauttia myös XiAnin historiallisista maisemista ja paikallisen musiikkisuihkulähdepuiston esityksestä, joka jaksoa kiinnostaa myös Viiviä kokonaiset 20 minuuttia yhteen menoon. Tämän hetkistä 'touhuvaihetta' silmällä pitäen se on jo aikamoinen saavutus. Olihan se esitys kyllä hieno ja kyseinen 'music fountain' kuulemma Aasian suurin. Ilmainenkin vielä kaiken lisäksi. Kannattaa siis käydä, lämpimästi suosittelen

Jie shao ja guanxi - Osa 2

Olen tässä viime aikoina päässyt seuraamaan kiinalaiseen parisuhteen muodostukseen liittyvää tapakulttuuria tai eräänlaista ilmiötä, josta käytetään nimistystä 'jie shao'. Yksinkertaisimmillaan sillä tarkoitetaan kahden ihmisen tutustuttamista toisiinsa "sillä silmällä" ja puhemiehen välityksellä.

Kilpailuhenkinen opiskelu- ja työelämä jättää suhteellisen vähän aikaa sosiaalisten suhteiden luomiselle oman elinpiirin ulkopuolella. Jos sopivaa (avio)puoliskoa ei 25-30 ikävuoden lähestyessä löydy omasta opiskelu- tai työyhteisöstä, on seuraavana vaihtoehtona juuri tuo nimenomainen 'jie shao'. Suomalaiselle tuo ikä ei vielä naimisiinmenon suhteen ole kovin kriittinen, mutta kiinalaisessa yhteiskunnassa paine avioliiton solmimiseen alkaa jo melko varhain. Kiinalainen vanhempi sukupolvi seuraa tarkkaan nuorensa menestymistä eri elämänalueilla ja yhtenä mittarina pidetääkin sitä, että elämänkaareen normaalisti kuuluvat asiat tapahtuvat oikeassa tahdissa. Oikean tahdin taas puolestaan määrittää se, kuinka muut saman ikäluokan edustajat vastaavissa asioissa etenevät. Jos muut samanikäiset alkavat olla naimisissa ja saada lapsia, alkaa paine puolison löytämiseen tulla kovemmaksi ja kovemmaksi sinkkuna elävän nuoren aikuisen kohdalla. Muiden kelkasta jääminen tulkitaan monesti tietynlaiseksi epäonnistumiseksi tai saamattomuudeksi, jolloin lähipiiri alkaa helposti puuttua asiaan alkamalla puhemieheksi kyseiselle nuorelle.

Tällaista ei useimmissa tapauksissa pidetä mitenkään tavattomana. Jos ei puoliskoa löydy omasta ihmissuhdeverkostosta on luontevaa "hyödyntää" lähipiirin ihmisten verkostoja. Käytännössä tämä tapahtuu siten, että lähipiirin ihmiset alkavat ehdotella sinkkukaverilleen tai -sukulaiselleen puolisoehdokkeja omasta tuttavapiiristään. Sinkun vanhemmat saattavat myös kehoittaa tämän ystäviä esittelemään sopivia kandidaatteja. Jos sopiva kandidaatti löytyy ja molemmat osapuolet ovat kiinnostuineita tutustumaan toisiinsa lähemmin, sopii puhemies tapaamisesta, jossa kaikki kolme ovat läsnä. Puhemiehen tehtävänä on pitää yllä sopivasti keskustelua ja auttaa osapuolia tutustumaan toisiinsa. Tapaamisen jälkeen hän kuulostelee molempien osapuolten kiinnostusta jatkotuttavuuteen ja välittää tarvittavat yhteystiedot, jos sellasen tarvetta ilmenee. Loppu riippuukin sitten parista itsestään, tosin mahdollisten tulevien aviokriisien tms. syy saattaa pahimmassa tapauksessa kaatua puhemiehen niskaan. Ei siis liene viisasta suositella ketä tahansa ;).

Lopuksi vielä lyhyt käytännön elämän esimerkki tästä 'jie shaosta':

Naimisissa oleva perheenisä A on työpaikalla tutustunut suunnilleen samanikäiseen miespuoliseen kollegaansa B, joka on vielä sinkku. Sinkkuuden syystä (onhan pakko olla olemassa joku syy sille, ettei toinen vielä ole naimisissa! ;) ) saatetaan keskustella varsin avoimesti tuttujen kesken ja jossain vaiheessa tuttavuutta A hoksaa tuttavapiiriinsä kuuluvan sopivan ikäisen naimattoman neitokaisen C. A suosittelee B:lle C:tä ja C:lle B:tä omilla tahoillaan. Kun molemmat ilmaisevat kiinnostuksensa (joskus jopa kiitollisuutensa) tutustua toiseen, järjestää A lounastreffit kaikille kolmelle, joilla hän esittelee B:n ja C:n toisiinsa ja nämä pääsevät tutustumaan lähemmin. Tällä kertaa molemminpuolista kiinnostusta ei löydy, joten asia päättyy siten, että nyt B:llä ja C:llä on uusi jäsen omassa guanxi-verkostossaan, jota he puolestaan voivat suositella jollekulle toiselle.

Guanxi - osa 1

Mitä pitempään olen kiinalaista kulttuuria ja elämänmenoa seuraillut, sitä enemmän on korostunut ilmiö, jota kiinalaiset itse nimittävät termillä 'guanxi'. Suomen kielessä lähinnä tarkoitusta vastaava sana olisi ihmissuhdeverkosto, mutta tässä tapauksessa se ei terminä kuitenkaan ole täysin kattava. Jos suomen kielestä löytyisi yhteinen yläkäsite sanoille verkostoituminen, puskaradio, hyvä veli -järjestelmä sekä ystävyyssuhteet, oltaisiin jo aika lähellä. Koska edellä mainittu termi on kuitenkin todella moniulotteinen ja -sisältöinen, olen päättänyt omistaa edellä mainitulle käsitteelle kokonaisen blogitekstien sarjan. Osittain siksi, että haluan selkiyttää omaa hieman sirpaleista kuvaa siitä ja osittain siksi, että guanxi käsitteenä on olennainen ja mielenkiintoinen osa kiinalaista kulttuuria. Se muodostaa eräänlaisen ikkunan kiinalaiseen ajatteluun ja auttaa myös ymmärtämään joitain kiinalaisen yhteiskunnan ominaispiirteitä.

Käytännössä guanxi näyttäytyy ystävyys- ja ihmissuhdeverkostona, mutta se pitää sisällään paljon muutakin. Yleisesti ottaen guanxi-käsitettä voitaisiin kuvailla eräänlaiseksi YYA-verkostoksi, jossa verkoston jäsenet ovat sidoksissa toisiinsa palvelusten ja vastapalvelusten sitein. Verkoston jäsenet  hyötyvät toisitaan, mutta samalla heillä on myös velvollisuuksia suhteessa toisiinsa. Kyse ei siis ole puhtaasti ystävyyteen tms. perustuvasta ihmissuhdeverkostosta, vaan siihen sisältyy vahvasti myös vastavuoroinen hyötynäkökulma.

Guanxi-verkostoon liittyy myös edellytys siitä, että verkoston sisäisiä ihmissuhteita ylläpidetään säännöllisin yhteydenotoin, tapaamisin sekä tarvittaessa palveluksin. Tätä verkostoa pyritään myös mahdollisuuksien mukaan laajentamaan. Mitä laajempi ja kattavampi verkosto on, sitä hyödyllisempi. Toisin sanoen, mitä enemmän eri alojen ja yhteiskuntaluokkien ihmisiä omaan verkostoon kuuluu, sitä todennäköisemmin siitä on hyötyä ja apua erilaisissa elämäntilanteissa.

Ilman guanxi-verkostoa on kiinalaisessa yhteiskunnassa vaikea tai vähintään hankala toimia. Tätä tekstiä kirjoittaessani pohdin samalla sitä, missä kaikessa guanxi-verkosto on tullut esille meidän perheemme kohdalla ja yllätyin kuinka pitkä listasta tuli. Suomalaiselle "ei tartte auttaa, mä pärjään hyvin yksinkin"-mentaliteetilla varustetulle yksilölle, on guanxi-ajatteluun tottuminen jokseenkin haastavaa. Olen kuitenkin huomannut, että täällä asuessa on siihen pakko totutella, täkäläinen yhteiskunta kun toimii näillä periaatteilla.

No, lopetan tältä erää tämän jokseenkin teoreettisen pohdintani. Toivottavasti et vielä nukahtanut. Jatkossa tarkoitukseni olisikin kohtaamieni käytännön esimerkkien valossa tutkailla sitä, mitä guanxi tarkoittaa mm. työelämässä, parisuhderintamalla ja käytännössä ihan kaikessa arkielämään kuuluvassa.

Perillä ollaan

Noin viikko sitten saavuimme täkäläiseen asuntoomme, joka alkaa jo pikku hiljaa tuntua kodilta. Tarpeelliset kalusteet ym. hankimme kotoisasti ikeasta, joka sijaitsee parin kilometrin päässä kämpältämme. Ennen sitä oli edessä kuitenkin useamman päivän kestänyt siivousurakka. Suurkaupungin ikävin puoli on siis jo näyttänyt kasvonsa - mustanpuhuva pöly tunkeutuu asuntoihin sisälle ja sitä löytyy aivan kirjaimellisesti joka paikasta. Puunaamista siis tulee riittämään jatkossakin.

Ennen tänne muuttoamme olimme kuulleen juttuja kiinalaisen uuden vuoden vietosta ja massiivisista ilotulituksista, mutta kuvittelimme sen olevan jo ohi osaltamme tänä vuonna. Väärin kuitenkin luulimme. Koko viikon ajan on ikkunamme alla paukkunut ilta-aikaan jos jonkinmoista papattia ja rakettia. Kaikki huipentui eilisiltaan, jolloin täällä viettiin uuden vuoden juhlan viimeistä päivää. Ilotulitteiden määrää kuvastaa hyvin se, että nykyisin perheemme puolitoistavuotias juoksee pamauksen kuultuaan ikkunan luo hokien "pam, pam" ;).

Uusia tuttavuuksiakin olemme saaneet. Ikeassa pyöriessämme törmäsimme yllättäen muutamaan suomalaisäitiin, jotka kutsuivat meidät mukaan rientoihinsa. Myös eräs kiinalainen ystävämme esitteli meille tuttavansa, joka yllätys yllätys, on suomalainen. Naapureihin emme valitettavasti ole vielä päässeet tutustumaan kovinkaan hyvin, mutta samalla kerrostaloalueella asuu tuttu kiinalainen lapsiperhe, jonka kanssa tulemma varmasti pitämään yhteyttä suht tiiviisti. Sosiaalinen verkostomme on siis alkanut muodostua.

Tässä vielä muutamia arjen otoksia ensimmäisen viikon varrelta.

Kaasuliesi, uusi ystäväni - nopea, käytännöllinen ja lapsiturvallinen, kun nappulat eivät ole pienten sormien ulottuvilla.

Dragon fruit, suomeksi kai lohikäärmehedelmä - raikkaan mehukas, eikä liian makea :).

Tang yan, kiinalainen uuden vuoden ruoka - riisijauhosta tehtyjä palluroita, joiden sisällä esim. maapähkinä tai seesamitäyte.

Maisemaa keittiön ikkunasta.