Ensimmäinen vuosi pulkassa...

...nimittäin täällä Pekingissä asumisessa. Äkkiä se hujahti, kun nyt jälkeenpäin ajattelee. Toisaalta paljon on vuodessa ehtinyt tapahtua. Saapa nähdä mitä kaikkea nyt alkava toinen vuosi tuo tullessaan.

Pahin talvenselkä alkaa olla taitettu ja pahimmat saasteviikotkin tuntuvat jo pikku hiljaa olevan takanapäin. Täällä valmistaudutaan parhaillaan vastaanottamaan käärmeen vuotta, kun kiinalaisen lohikäärmeen vuoden viimenen kuukausi lähentelee loppuaan. Viime vuonna emme ehtineet kovimpia juhlatohinoita nähdä, mutta kuulopuheiden perusteella luvassa lienee massiivista ilotulituksen räiskettä ja sen seurauksena kovia saastelukemia ainakin aattoiltana. Katukuvassa on jo parin viikon ajan näkynyt ihmisiä uuden vuoden punaisten lahjapakaasien kanssa ja kaupat ovat täynnä punaista uuden vuoden krääsää. Asuinalueemme sisäpihan puut on koristeltu punaisin lyhtykoristein sekä valoin ja taloyhtiö jakoi menneellä viikolla ovikoristeita joka kotiin. Juhlan tuntua on siis selkeästi ilmassa.

Monet paikalliset suuntaavat kiinalaiseksi uudeksi vuodeksi omille kotiseuduilleen ja monet ulkomaalaisetkin lähtevät ulkomaille. Onhan kansallisen juhlapäivän seurauksen luvassa viikon loma, jolloin suurin osa kaupoista, ravintoloista ym. sulkee myös ovensa. Kaupunki siis käytännössä "tyhjenee".
Ensi lauantain uuden vuoden aaton tohinoiden ja ilotulitusten jälkeen toivommekin saavamme viettää hieman rauhallisemman ja kiireettömmän lomaviikon perheen kesken. Jos aikaisemmat merkit pitävät paikkansa, on Pekingissä kansallisten lomapäivien aikaan melko saasteettomat kelit, kun tehtaat sulkevat ovensa. Saamme siis myös toivottavasti nauttia aurinkoisista alkukevään keleistä ja sinisestä taivaasta. Tällaisissa tunnelmissa tällä kertaa :).

Ikuinen kiire - Suurkaupungin sykkeessä

Tässäpä tällainen kuvaus täkäläisestä elämänmenosta. Herättääkö mietteitä tai huvittuneisuutta? Rauhallisen joululoman keskellä tämä voi tuntua erityisen raskaalta luettavalta, mutta sitä se elämä täällä on. Asiaan:

---

Suurkaupungin elämänrytmi on nopea, todella nopea. Tämä realiteetti lienee jo ennestään tuttu monille mediasta ja tarinoista. Viime kuukausina se on kuitenkin tullut meille konkreettisemmaksi ja sen myötä olemmme saaneet asiaan myös uusia näkökulmia.

Ihmisillä on kiire, koko ajan. Kiire alkaa illalla, kun kello lyö 23 ja pitäisi mennä nukkumaan. Pitkä päivä on takana ja paljon on tullut tehtyä, mutta tämä ei kuitenkaan lohduta, sillä pian alkaa jo uusi päivä monine haasteineen. Yö on lyhyt, uni maittaa, mutta jää aina lyhyeksi. Aamulla herätyskello soi klo 6 tai 7 tai 8, riippuen siitä, milloin pitää mennä töihin. Sen mukaan myös edellisillan nukkumaanmenoaika vaihtelee. Yleensä yöunet jäävät 6-8 tunnin pituisiksi.

Harva syö kotona aamiaista. Onneksi kotialueen ulkoportin luona tai metropysäkin luona on aina aamiaiskojuja myyjineen. Työmatkaan kuluu noin tunti täyteen ahdetussa bussissa tai metrossa - kesällä kuuma ja talvella kuuma. Ei sitä ainakaan yksinäiseksi jää. Työpaikalla kuluu 9 tuntia tai pitempään. Usein kotiin pääsee lähtemään vasta kello 18 tai 19 tai vielä myöhemmin, jolloin illallinen syödään sopivan myöhään. Sohvalle telkkarin äärelle pääsee noin klo 21 maissa. Siinäpä nautitaan hetken saippuaoopperasta ja sitten onkin jo aika tuskastua seuraavan päivän läheisyyteen.

Harvat vapaapäivät tai -illat kuluvat jouhevasti tuttavia tavatessa tai pyykkiä pestessä. Kiire ajaa pois kaikki syvällisemmät ajatukset, eikä elämässä ole jäljellä muuta kuin pärjääminen, rahan teko ja pärjääminen. Samalla ympäristö ja yhteiskunta ruokkii onnistumisen kaipausta ja itseensä luottamista, kun mihinkään muuhun ei voi luottaa. Rakkautta hankitaan monenlaisin tavoin ja itsensä myyminen taloudellisen hyödyn saamiseksi on yleistä kaikissa yhteiskuntaluokissa.

---

Meidän perheessämme ei onneksi eletä ihan tuollaisessa oravanpyörässä, mutta haasteita kyllä riittää ajan riittävyyden kanssa. Suomessa elämisen rentous puuttuu osittain tai kokonaan, sillä liikenteen metelikin saa jo "kotirauhan" järkkymään. Onneksi sydämessämme oleva taivaallinen rauha on säilynyt, ja tämä rauha on tuonut meille onnellisuutta kaiken kiireen keskellä. Mikäs sen hienompaa!

Ja tässä on perhe Liun taideteos joulukuulta:

Guanxi "perintönä" - osa 3

Jatkan jälleen guanxi-sarjaani ja keskityn tällä kertaa hetkeksi siihen, kuinka guanxi-ajattelu koskettaa perhesuhteita ja kuinka sitä voidaan pitää eräänlaisena sukupolvelta toiselle siirtyvänä jatkumona.


Jo sukua ja perhettä sinänsä voidaan pitää pienenä guanxi-yhteisönä. Sen jäsenillä on oma paikkansa arvojärjestyksessä, jonka määrittää esim. ikä, sukupuoli ja varallisuus. Sukulaisuussuhde tuo myös automaattisesti mukanaan oletuksen siitä, että toinen auttaa tarvittaessa. Jos apua ei sukulaissuhteesta huolimatta anneta, pidetään sitä vähintäänkin häpeällisenä ja toimintaa pidetään viestinä siitä, että henkilö haluaa ottaa etäisyyttä sukuunsa. Onhan veri vettä sakeampaa. Oli sitten kyse rahan lainaamisesta, työpaikan järjestämisestä tai sukulaisen suhteiden hyödyntämistä virallisten asioiden hoidossa. Perhe ja suku ovat jokaisen kiinalaisen sosiaaliturva ja sen vuoksi niihin liittyvillä suhteilla sekä niiden hoitamisella on erityinen merkitys.


Varakas, hyvän työpaikan omaava, kaupungissa asuva sukulainen nauttii siis jo 'hyödyllisyytensä' vuoksi erityistä arvostusta sukulaistensa keskuudessa. Tämä tosin riippuu myös siitä, onko hän valmis toimimaan guanxi-järjestelmän ehdoilla sukulaistensa keskuudessa.


Guanxi liittyy perhesuhteisiin myös siten, että vanhempien guanxi-verkosto siirtyy tai siirretään eteenpäin myös lapsille. Vanhemmat 'tutustuttavat' lapsensa omaan tuttavapiiriinsä ja tarjoavat heille näin eräänlaisen guanxi-perustan, jolle he voivat alkaa rakentaa omaa henkilökohtaista verkostoaan.  Tähän liittyy myös yleensä toive siitä, että erityisen hyvien ystävien lasten ja omien lasten välille muodostuisi vähintään yhtä hyvä suhde kuin vanhempien. Näin ollen lapset saavat jo eräänlaisena perintönä sukulaisista ja muista tuttavista koostuvat guanxi-verkoston, jota he sitten omalla toiminnallaan voivat joko ylläpitää ja laajentaa tai heikentää.