Ensimmäinen vuosi pulkassa...

...nimittäin täällä Pekingissä asumisessa. Äkkiä se hujahti, kun nyt jälkeenpäin ajattelee. Toisaalta paljon on vuodessa ehtinyt tapahtua. Saapa nähdä mitä kaikkea nyt alkava toinen vuosi tuo tullessaan.

Pahin talvenselkä alkaa olla taitettu ja pahimmat saasteviikotkin tuntuvat jo pikku hiljaa olevan takanapäin. Täällä valmistaudutaan parhaillaan vastaanottamaan käärmeen vuotta, kun kiinalaisen lohikäärmeen vuoden viimenen kuukausi lähentelee loppuaan. Viime vuonna emme ehtineet kovimpia juhlatohinoita nähdä, mutta kuulopuheiden perusteella luvassa lienee massiivista ilotulituksen räiskettä ja sen seurauksena kovia saastelukemia ainakin aattoiltana. Katukuvassa on jo parin viikon ajan näkynyt ihmisiä uuden vuoden punaisten lahjapakaasien kanssa ja kaupat ovat täynnä punaista uuden vuoden krääsää. Asuinalueemme sisäpihan puut on koristeltu punaisin lyhtykoristein sekä valoin ja taloyhtiö jakoi menneellä viikolla ovikoristeita joka kotiin. Juhlan tuntua on siis selkeästi ilmassa.

Monet paikalliset suuntaavat kiinalaiseksi uudeksi vuodeksi omille kotiseuduilleen ja monet ulkomaalaisetkin lähtevät ulkomaille. Onhan kansallisen juhlapäivän seurauksen luvassa viikon loma, jolloin suurin osa kaupoista, ravintoloista ym. sulkee myös ovensa. Kaupunki siis käytännössä "tyhjenee".
Ensi lauantain uuden vuoden aaton tohinoiden ja ilotulitusten jälkeen toivommekin saavamme viettää hieman rauhallisemman ja kiireettömmän lomaviikon perheen kesken. Jos aikaisemmat merkit pitävät paikkansa, on Pekingissä kansallisten lomapäivien aikaan melko saasteettomat kelit, kun tehtaat sulkevat ovensa. Saamme siis myös toivottavasti nauttia aurinkoisista alkukevään keleistä ja sinisestä taivaasta. Tällaisissa tunnelmissa tällä kertaa :).

Saastetta ja uhmaa

Niin, sitäpä päivämme ovat olleet täynnä viime aikoina. Pekingin saastekertoimet ovat ylittäneet viime viikolla uutiskynnyksen niin ulkomailla kuin täällä paikan päälläkin ja ikkunasta kurkistaessa on näkymä kieltämättä ollut todella surkea. Kun PM 2,5 lukemat normaalisti näyttävät pahana saastepäivänä noin 300, ovat samat lukemat kieppuneet kuluneella viikolla 500-700 tienoilla. Kertoipa tuttavamme kerran nähneensä mittarin näyttävän jopa 900. Tuossa vieressä vielä kuva-aineistoa viime lauantailta, jolloin lukemat olivat korkeimmillaan.

Vaikka normaalisti en ole pahemmin jaksanut kyttäillä noita ilmansaasteindeksejä vaan luottanut lähinnä silmämääräiseen arvioon, on nyt kuluneina päivinä ihan mielenkiinnosta tullut tarkkailtua indeksilukemiakin. Täällä päin ulkomaalaisten tietolähteenä toimii yleisimmin USA:n Pekingin lähetystön mittari, joka päivittää saastelukemia (=PM 2,5 partikkelien määrää) reaaliaikaisesti myös netissä. Tässä linkki kyseiselle sivulle, jos teitä lukijoita kiinnostaa katsastaa kyseinen sivusto: http://beijing.usembassy-china.org.cn/aqirecent3.html

Saasteet ovat terveysriskin lisäksi aiheuttaneet myös muunlaisia rasitteita perheessämme, kun uhmaikäinen juniorimme on ulkoleikkien ja kunnon liikunnan puutteessa alkanut keksiä vaihtoehtoista (lue: kiellettyä!) tekemistä sisätiloissa. Pahin uhmaikä ei ole mitenkään helpottanut tilannetta ja äidin pinnaa on venytetty jälleen ennätyksellisiä määriä. Viikon aikana on taitettu peistä milloin minkäkin asian luvallisuudesta ja käyty erinäisiä kertoja arestissa.

Onneksi saimme loppujen lopuksi tänään tauon viikon saasteputkeen, kun lukemat aamulla olivat alle 50 ja pääsimme pitkästä aikaa kunnolla ulkoilemaan. Kyllä taas osaa arvostaa Suomen puhdasta ilmaa ja luontoa uudella tavalla viikon hernerokkakelien jälkeen!