Guanxi "perintönä" - osa 3

Jatkan jälleen guanxi-sarjaani ja keskityn tällä kertaa hetkeksi siihen, kuinka guanxi-ajattelu koskettaa perhesuhteita ja kuinka sitä voidaan pitää eräänlaisena sukupolvelta toiselle siirtyvänä jatkumona.


Jo sukua ja perhettä sinänsä voidaan pitää pienenä guanxi-yhteisönä. Sen jäsenillä on oma paikkansa arvojärjestyksessä, jonka määrittää esim. ikä, sukupuoli ja varallisuus. Sukulaisuussuhde tuo myös automaattisesti mukanaan oletuksen siitä, että toinen auttaa tarvittaessa. Jos apua ei sukulaissuhteesta huolimatta anneta, pidetään sitä vähintäänkin häpeällisenä ja toimintaa pidetään viestinä siitä, että henkilö haluaa ottaa etäisyyttä sukuunsa. Onhan veri vettä sakeampaa. Oli sitten kyse rahan lainaamisesta, työpaikan järjestämisestä tai sukulaisen suhteiden hyödyntämistä virallisten asioiden hoidossa. Perhe ja suku ovat jokaisen kiinalaisen sosiaaliturva ja sen vuoksi niihin liittyvillä suhteilla sekä niiden hoitamisella on erityinen merkitys.


Varakas, hyvän työpaikan omaava, kaupungissa asuva sukulainen nauttii siis jo 'hyödyllisyytensä' vuoksi erityistä arvostusta sukulaistensa keskuudessa. Tämä tosin riippuu myös siitä, onko hän valmis toimimaan guanxi-järjestelmän ehdoilla sukulaistensa keskuudessa.


Guanxi liittyy perhesuhteisiin myös siten, että vanhempien guanxi-verkosto siirtyy tai siirretään eteenpäin myös lapsille. Vanhemmat 'tutustuttavat' lapsensa omaan tuttavapiiriinsä ja tarjoavat heille näin eräänlaisen guanxi-perustan, jolle he voivat alkaa rakentaa omaa henkilökohtaista verkostoaan.  Tähän liittyy myös yleensä toive siitä, että erityisen hyvien ystävien lasten ja omien lasten välille muodostuisi vähintään yhtä hyvä suhde kuin vanhempien. Näin ollen lapset saavat jo eräänlaisena perintönä sukulaisista ja muista tuttavista koostuvat guanxi-verkoston, jota he sitten omalla toiminnallaan voivat joko ylläpitää ja laajentaa tai heikentää.

Guanxi - osa 1

Mitä pitempään olen kiinalaista kulttuuria ja elämänmenoa seuraillut, sitä enemmän on korostunut ilmiö, jota kiinalaiset itse nimittävät termillä 'guanxi'. Suomen kielessä lähinnä tarkoitusta vastaava sana olisi ihmissuhdeverkosto, mutta tässä tapauksessa se ei terminä kuitenkaan ole täysin kattava. Jos suomen kielestä löytyisi yhteinen yläkäsite sanoille verkostoituminen, puskaradio, hyvä veli -järjestelmä sekä ystävyyssuhteet, oltaisiin jo aika lähellä. Koska edellä mainittu termi on kuitenkin todella moniulotteinen ja -sisältöinen, olen päättänyt omistaa edellä mainitulle käsitteelle kokonaisen blogitekstien sarjan. Osittain siksi, että haluan selkiyttää omaa hieman sirpaleista kuvaa siitä ja osittain siksi, että guanxi käsitteenä on olennainen ja mielenkiintoinen osa kiinalaista kulttuuria. Se muodostaa eräänlaisen ikkunan kiinalaiseen ajatteluun ja auttaa myös ymmärtämään joitain kiinalaisen yhteiskunnan ominaispiirteitä.

Käytännössä guanxi näyttäytyy ystävyys- ja ihmissuhdeverkostona, mutta se pitää sisällään paljon muutakin. Yleisesti ottaen guanxi-käsitettä voitaisiin kuvailla eräänlaiseksi YYA-verkostoksi, jossa verkoston jäsenet ovat sidoksissa toisiinsa palvelusten ja vastapalvelusten sitein. Verkoston jäsenet  hyötyvät toisitaan, mutta samalla heillä on myös velvollisuuksia suhteessa toisiinsa. Kyse ei siis ole puhtaasti ystävyyteen tms. perustuvasta ihmissuhdeverkostosta, vaan siihen sisältyy vahvasti myös vastavuoroinen hyötynäkökulma.

Guanxi-verkostoon liittyy myös edellytys siitä, että verkoston sisäisiä ihmissuhteita ylläpidetään säännöllisin yhteydenotoin, tapaamisin sekä tarvittaessa palveluksin. Tätä verkostoa pyritään myös mahdollisuuksien mukaan laajentamaan. Mitä laajempi ja kattavampi verkosto on, sitä hyödyllisempi. Toisin sanoen, mitä enemmän eri alojen ja yhteiskuntaluokkien ihmisiä omaan verkostoon kuuluu, sitä todennäköisemmin siitä on hyötyä ja apua erilaisissa elämäntilanteissa.

Ilman guanxi-verkostoa on kiinalaisessa yhteiskunnassa vaikea tai vähintään hankala toimia. Tätä tekstiä kirjoittaessani pohdin samalla sitä, missä kaikessa guanxi-verkosto on tullut esille meidän perheemme kohdalla ja yllätyin kuinka pitkä listasta tuli. Suomalaiselle "ei tartte auttaa, mä pärjään hyvin yksinkin"-mentaliteetilla varustetulle yksilölle, on guanxi-ajatteluun tottuminen jokseenkin haastavaa. Olen kuitenkin huomannut, että täällä asuessa on siihen pakko totutella, täkäläinen yhteiskunta kun toimii näillä periaatteilla.

No, lopetan tältä erää tämän jokseenkin teoreettisen pohdintani. Toivottavasti et vielä nukahtanut. Jatkossa tarkoitukseni olisikin kohtaamieni käytännön esimerkkien valossa tutkailla sitä, mitä guanxi tarkoittaa mm. työelämässä, parisuhderintamalla ja käytännössä ihan kaikessa arkielämään kuuluvassa.