Perillä ollaan

Noin viikko sitten saavuimme täkäläiseen asuntoomme, joka alkaa jo pikku hiljaa tuntua kodilta. Tarpeelliset kalusteet ym. hankimme kotoisasti ikeasta, joka sijaitsee parin kilometrin päässä kämpältämme. Ennen sitä oli edessä kuitenkin useamman päivän kestänyt siivousurakka. Suurkaupungin ikävin puoli on siis jo näyttänyt kasvonsa - mustanpuhuva pöly tunkeutuu asuntoihin sisälle ja sitä löytyy aivan kirjaimellisesti joka paikasta. Puunaamista siis tulee riittämään jatkossakin.

Ennen tänne muuttoamme olimme kuulleen juttuja kiinalaisen uuden vuoden vietosta ja massiivisista ilotulituksista, mutta kuvittelimme sen olevan jo ohi osaltamme tänä vuonna. Väärin kuitenkin luulimme. Koko viikon ajan on ikkunamme alla paukkunut ilta-aikaan jos jonkinmoista papattia ja rakettia. Kaikki huipentui eilisiltaan, jolloin täällä viettiin uuden vuoden juhlan viimeistä päivää. Ilotulitteiden määrää kuvastaa hyvin se, että nykyisin perheemme puolitoistavuotias juoksee pamauksen kuultuaan ikkunan luo hokien "pam, pam" ;).

Uusia tuttavuuksiakin olemme saaneet. Ikeassa pyöriessämme törmäsimme yllättäen muutamaan suomalaisäitiin, jotka kutsuivat meidät mukaan rientoihinsa. Myös eräs kiinalainen ystävämme esitteli meille tuttavansa, joka yllätys yllätys, on suomalainen. Naapureihin emme valitettavasti ole vielä päässeet tutustumaan kovinkaan hyvin, mutta samalla kerrostaloalueella asuu tuttu kiinalainen lapsiperhe, jonka kanssa tulemma varmasti pitämään yhteyttä suht tiiviisti. Sosiaalinen verkostomme on siis alkanut muodostua.

Tässä vielä muutamia arjen otoksia ensimmäisen viikon varrelta.

Kaasuliesi, uusi ystäväni - nopea, käytännöllinen ja lapsiturvallinen, kun nappulat eivät ole pienten sormien ulottuvilla.

Dragon fruit, suomeksi kai lohikäärmehedelmä - raikkaan mehukas, eikä liian makea :).

Tang yan, kiinalainen uuden vuoden ruoka - riisijauhosta tehtyjä palluroita, joiden sisällä esim. maapähkinä tai seesamitäyte.

Maisemaa keittiön ikkunasta.