Weibo - kiinalainen twitteri

Osana asettumista Kiinaan, Leevi avasi QQ -tilin pitääkseen yhteyttä täkäläisiin sukulaisiin ja ystäviin. Niin, QQ vastaa siis messengeria.

Samalla jotkut kaverit ovat vaatineet Leeviä avaamaan myös Weibo -tilin, mikä vastaa siis länsimaissa olevaa Twitteria. Vaikka Leevi on vuosikaudet saanut vältettyä Twitterin ihmeellista maailmaa, kännykästä käytettävä Weibo osoittautui niin käteväksi, että Leevi alistui kokeilemaan twittaajan elämää.

Tulos näkyy tämän blogin oikeassa laidassa. Kontekstin (ympäristön) mukaisesti Leevi twittaa kiinaksi ja englanniksi. Kuvat kuitenkin kertovat enemmän, mutta valitettavasti niiden katseleminen vaatii rekisteröintiä...

Lisää infoa nykykiinan netti-ilmiöstä wikipediassa (englanniksi):
http://en.wikipedia.org/wiki/Sina_Weibo

Sitten taas mennään...

Ps. Leevi pääsi tänään täkäläisestä ajokorttikokeesta läpi (teoriakoe)! Tulos 92/100, kun läpäisyraja on 90/100. Jee! Hallelyyjah fiilis... Nyt voi vuokrailla autoja sitten tarpeen mukaan. :) Sopivia autoja löytyy mm.
http://www.zuche.com/

Arkista aherrusta ja vähän muutakin

Viikot ovat alkaneet kulua nopeammin, mikä lienee merkki siitä, että olemme asettuneet aloillemme tai ainakin, että viikko-ohjelmamme alkaa täyttyä erinäisistä aktiviteeteista siinä määrin, ettei ajankuluun enää kiinnitä huomiota. Leevin aika kuluu viikonloppuja lukuun ottamatta pitkälti työpaikalla tai sinne/sieltä matkustamiseen, kun taas Marian ja Viivin arjen täyttävät arkiset talousaskareet sekä uuteen elinympäristöön ja uusiin tuttaviin tutustuminen. Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten tässä muutama kuva arkisen tiimellyksemme keskeltä.

Olemme päässeet kiinni paikallisiin ostostapoihin. Tässä Marian uusi ”kauppamaasturi”, jollaisia näkee yhdellä jos toisella Pekingin katukuvassa. Suomalaisittain ei ehkä kaikkein muodikkain (lue: Suomessa en ehkä kehtaisi käyttää! :p), mutta todella kätevä näissä olosuhteissa.

Tässä yksi lähikaupoistamme, joka kooltaan vastaa suunnilleen suomalaista Prismaa tai K-markettia.

Uuden kotimme julkisivua...

...ja pihapiiriä.

Arkisen aherruksen lomassa olemme päässeet myös katsastamaan muutaman paikallisen nähtävyyden. Muutama viikko sitten pääsimme mukaan parin suomalaisperheen järjestämälle päiväreissulle Kiinan muurille, josta muodostui varsin mukava. Vaikka luonto olikin vielä talvisen karu, saimme nauttia lämpimästä auringonpaisteesta, upeista maisemista ja raikkaasta ulkoilmasta. Tässä muutama otos reissultamme:

Kiinan muuri, Mutianyu

Viikko sitten saimme ensimmäisen vieraan Suomesta ja kävimme yhdessä katsastamassa mm. Taivaallisen rauhan aukion sekä keisarin palatsin, ns. Kielletyn kaupungin. Ilmat eivät suosineet tällä kertaa, mutta varsin vaikuttava pytinki kuitenkin.

Kiellettyä kaupunkia ulkoa...

...ja sisältä.

Byrokratian rattaat

Tämä tapahtui jo puolitoista viikkoa sitten, tai no, tässä koko stoori:

Leevin aloitettua työt laitettiin heti passimme "sisään" työviisumia varten, eli firman alihankkija hoitaa ne paperiasiat meidän puolestamme. Luvattiin, että kuukauden tai puolentoistan jälkeen meillä olisi vuoden oleskelulupa Kiinaan. Sitten vaan odottamaan.

Ainoa vaatimus meiltä (papereiden lisäksi) oli käydä Pekingin poliisin viisumihakupaikassa näyttäytymässä ja allekirjoittamassa hakemus poliisin edessä. Se tehtiin torstaina 9.2. Perjantaina 10.2 firman alihankkijan työntekijä soitti mulle (Leeville), että tuli mutkia matkaan. Kävin sitten juttelemassa ja asia olikin niin, että viisuminhakuprosessimme keskeytyi, koska viranomaiset havaitsivat minulla olleen yhä kiinalainen HuKou, eli maistraatti merkintä kotipaikasta. Minun pitäisi käydä kotipaikkakuntani poliisilla mitätöimässä tämä HuKou, jotta voidaan hakea viisumia.

Asia selvä, eipä sille voi mitään. Aikanaan Suomen kansalaisuuden saatessani Kiinan suurlähetystö ei tainnut käydä poistamassa minut sisäisestä järjestelmästä. Lisäksi isäni yritti poistaa minut järjestelmästä, mutta hänelle sanottiin, että pitää mennä henkilönkohtaisesti paikalle. Pomo oli onneksi ymmärtäväinen ja tuki asiaani, varasin lennon XiAniin keskiviikoksi 15.2. Etäisyys on siis n. 1200km suuntaansa. Ei paha.

Tässä sitten ke 15.2 tapahtumat:
6:00 lähtö kotoa taksilla kentälle, onneksi asutaan "lähellä".
6:35 saapuminen kentälle ja check-in + turvatarkastus yms.
7:30 lento lähtee, mutta ei lähekkään. Istuttiin kiitoradan päässä odottamassa vuoroa noin 40min. Ei minua haittaa, toivottavasti ehdin saada asiat hoidettua ennen paluulentoa iltapäivällä.
10:15 saavun XiAnin lentokentälle, otan taxin ja menen perhetuttavamme luokse hakemaan perheemme HuKou -kirjaa
10:45 Tapaan tutun sedän, saan kirjasen, ja menen tutun kaverin kyydissä paikalliselle poliisiasemalle
11:15 Saavutaan poliisiasemalle. Minut juoksutetaan tahattomasti pari kertaa eri toimistojen välillä. Selviää, että XiAnissa homma ohidetaan eri tavalla kuin Pekingissä, joudun käymään XiAnin ulkomaalaisten viisumipaikassa hakemassa ensin todistus uudesta kansalaisuudestani, jotta voin saada HuKouni poistettua. Eivät osaneet antaa sen viraston osoitetta tai puhelinnumeroa. Onneksi Nokian kännykässä toimii netti ja löysin pienellä vaivalla osoitteen. Taksilla sinne.
12:15 Saavun paikalle, etsin oikeaa toimistoa useammasta kohdasta, neuvotaan ystävällisesti aina seuraavaan paikkaan. Viimein talon 18. kerroksessa löytyy oikea paikka.
12:30 Oikea virkailija on poissa, lounastauolla. Minua neuvotaan palaamaan 14 maissa. Olen sanaton, mutta nälkä mahassa kehoitti käymään lounaalla... Lounas oli kiva ja halpa ja maukas, oikein paikalliseen tyyliin. Sitten kävin kalliissa kahvilassa (maitotee maksoi kaksinverroin mitä lounas) veskissa ja lataamassa Nokiaani, jotta voin tarvittaessa löytää matkatoimiston nro ja vaihtaa lentoa myöhemmäksi.
13:50 saavun uudestaan paikalle, virkailija on paikalla ja on erittäin ystävällinen. Ensitöikseen pyysi mua käymään 1. kerroksessa monistamassa osan dokuista. Siellä oli paljon ihmisiä, muttei onneksi ruuhkaa kopio-jonossa. Kopiokonetta hoitava mies kuulostelee, mihin tarviin kopioita, ja sitten onnittelee sydämellisestä, että "olet pääsemässä pois tästä järjestelmästä", viitaten selkäni takana oleviin jonoihin ja ihmismassaan. Liikutun sydämessäni. Merkityksellinen hetki.
14:30 suunnilleen tähän aikaan saan tarvitsemani todistus-paperin. Alkaa tuntua voitolta, lasken, että ehdin hyvin paluukoneeseen, mikäli matka poliisiasemalle ei ole ruuhkainen. Samaan aikaan oli kanadasta palanut nuorukainen hakemassa samaista todistus-paperia, vertaistuki oli kiva ja oli mielenkiintoista kuulla hänen tarinansa.
14:45 poistun virastosta ja hyppään bussiin, koska taksit kulkevat hitammin ruuhkassa kuin bussit
14:55 hyppään pois bussista, koska valitsin hitaan bussin. :) Onneksi se meni oikeaan suuntaan. Sain pienellä vaivalla taksin, ja liikenne sujui melko hyvin.
15:30 Saavun poliisiasemalle, HuKouni peruutetaan samalla kun vieressä maalaispariskunta pyörittää valitus-showta oman HuKou-kirjasensa kohtaamasta vääryydestä. Heti tuli mieleen kopiokone-sedän toivotus, olen pian vapaa tästä järjestelmästä.
15:50 Asia hoidettu, saan paperin, jolla todistetaan HuKouni poistetuksi. Kiitän poliiseja, myönnän olleeni ekalla kerralla väärässä ja he olivat oikeassa. Hymyillään. Otan taksin lentokentälle, kuski vastasi kysymykseeni (kysyin että ajaisiko hän mut kentälle) kysymällä, paljonko maksan. Mä empin ja mietin sopivaa hintaa, ja kysyin miksei voittais suoraan mittarilla laskea. Hän sanoi ettei hänen kannata. Annan sopivan hinnan, hän suostuu, ja matka alkaa.
16:15 saavun kentälle, check-in, turvatarkastus, istahdan odotustuoliin huojentuneena. Kiitän Taivaan Jumalaa, että matkani oli onnistunut ja olen onnellinen siitä, että näen Viivin hereillä ja voin osallistua hänen nukuttamiseen. Hankin lahjuksia Marialle. :)

Tämmöstä, toivottavasti ei ollut tylsä. Ei minulla ollut tylsää. Nyt on uudelleen hakemukset sisässä ja uudelleen käyty Pekingin poliisilla näyttäytymässä ja allekirjoittamassa. Passin poissaollessa en pääse mihinkään työmatkalle, mikä on toisaalta tosi kiva juttu. :D

Näihin tunnelmiin, näiihin fiiliksiin... XiAnissa ilmanlaatu oli sinä päivänä tosi huono, kuten kuvasta näkyy. Mutta se on normaalia, minä koin sen kotoisana. :)

Perillä ollaan

Noin viikko sitten saavuimme täkäläiseen asuntoomme, joka alkaa jo pikku hiljaa tuntua kodilta. Tarpeelliset kalusteet ym. hankimme kotoisasti ikeasta, joka sijaitsee parin kilometrin päässä kämpältämme. Ennen sitä oli edessä kuitenkin useamman päivän kestänyt siivousurakka. Suurkaupungin ikävin puoli on siis jo näyttänyt kasvonsa - mustanpuhuva pöly tunkeutuu asuntoihin sisälle ja sitä löytyy aivan kirjaimellisesti joka paikasta. Puunaamista siis tulee riittämään jatkossakin.

Ennen tänne muuttoamme olimme kuulleen juttuja kiinalaisen uuden vuoden vietosta ja massiivisista ilotulituksista, mutta kuvittelimme sen olevan jo ohi osaltamme tänä vuonna. Väärin kuitenkin luulimme. Koko viikon ajan on ikkunamme alla paukkunut ilta-aikaan jos jonkinmoista papattia ja rakettia. Kaikki huipentui eilisiltaan, jolloin täällä viettiin uuden vuoden juhlan viimeistä päivää. Ilotulitteiden määrää kuvastaa hyvin se, että nykyisin perheemme puolitoistavuotias juoksee pamauksen kuultuaan ikkunan luo hokien "pam, pam" ;).

Uusia tuttavuuksiakin olemme saaneet. Ikeassa pyöriessämme törmäsimme yllättäen muutamaan suomalaisäitiin, jotka kutsuivat meidät mukaan rientoihinsa. Myös eräs kiinalainen ystävämme esitteli meille tuttavansa, joka yllätys yllätys, on suomalainen. Naapureihin emme valitettavasti ole vielä päässeet tutustumaan kovinkaan hyvin, mutta samalla kerrostaloalueella asuu tuttu kiinalainen lapsiperhe, jonka kanssa tulemma varmasti pitämään yhteyttä suht tiiviisti. Sosiaalinen verkostomme on siis alkanut muodostua.

Tässä vielä muutamia arjen otoksia ensimmäisen viikon varrelta.

Kaasuliesi, uusi ystäväni - nopea, käytännöllinen ja lapsiturvallinen, kun nappulat eivät ole pienten sormien ulottuvilla.

Dragon fruit, suomeksi kai lohikäärmehedelmä - raikkaan mehukas, eikä liian makea :).

Tang yan, kiinalainen uuden vuoden ruoka - riisijauhosta tehtyjä palluroita, joiden sisällä esim. maapähkinä tai seesamitäyte.

Maisemaa keittiön ikkunasta.

Seikkailu alkakoon

H-hetki alkaa vihdoin lähestyä, on sitä jo odotettukin. Muutaman vuorokauden kuluttua nousemme koneeseen, joka kiidättää perheemme kohti uusia maisemia.

Viimeinen kokonainen viikkomme Suomessa on kulunut ystäviä ja sukulaisia tavatessa, matkalaukkuja pakatessa, lentorahtiin lähetettäviä tavaroita valitessa ja asuntoa tyhjentäessä. Nyt tuo kaikki on tehty ja on aika levähtää hetki ennen uutta ja tuntematonta.

Fiilikset ovat tässä vaiheessa korkealla, vaikka pieni alkava koti-ikävä jo ovella kolkutteleekin. Ikävä tulee varmasti ennen kaikkea monia rakkaita ihmisiä, mutta myös kunnon ruisleipää, Fazerin sinistä ja puhdasta ulkoilmaa. Niistä pyrimme nyt nauttimaan vielä viimeiset päivät. Seuraava blogitekstimme kirjoitetaankin sitten jo Pekingistä, kun saamme nettiyhteydet pelaamaan. Beijing, here we come!

Previsiitillä Pekingissä

Muuttoprojektimme on parin viimeksi kuluneen viikon aikana edennyt jo varsin konkreettisesti. Palasimme nimittäin eilen kahden viikon "previsiitiltä" Pekingistä, missä aika kului asuntoa etsien ja joitain käytännön asioita järjestellen. Loput ajasta menikin asunnonhakuruljanssista toipumiseen, uusiin työkavereihin ja työympäristöön tutustumiseen, ystävien tapaamiseen ja matkaflunssan hoitamiseen.

Noin viikon ruuhkaliikenteessä edestakaisin sahaamisen, parinkymmenen asuntoehdokkaan katselun ja parin tunnin pankkijonossa odottelun jälkeen jäi käteen muutama mieleinen asuntoehdokki, kiinalainen pankkitili ja puhelinliittymä sekä kosolti neuvoja käytännön elämän järjestämisestä. Vuokrasopimuskin kirjoitettiin loppujen lopuksi meille mieleisimpään vaihtoehtoon, vaikka koko prosessi aikaa ja energiaa veikin. Päälimmäisenä mielessä on tällä hetkellä kiitollisuus Jumalalle hyvin sujuneesta, tuloksellisesta matkasta!

Tässä lopuksi vielä joitain matkatunneilmia kuvien muodossa...

Kaupunkimaisemia hotellin ikkunasta, ei niin selkeä päivä

Samoja näkymiä ilta-aikaan

Bing Tang Hu Lu - Pekingiläinen lempiherkku jo useamman vuoden takaa,

tyrnimarjan sukulaismarjoja sokerikuorrutuksella njam!

Song Shu Yu eli "oravakala" - Yksi kiinalaisista lempiruokalajeistani

Jos kahvihammasta alkaa pahasti kolottaa on apu lähellä...

Näihin maisemiin muutamme tällä tietoa helmikuun alkupäivinä. Toivottavasti keretään vielä tavata ennen sitä!

Uusi vuosi, uusi kalenteri...

Ostin sellaisen jokin aika sitten ja jäin miettimään kuinka hyvin se kuvastaa perheemme nykyistä tilannetta.

Uusi kalenteri on minulle eräänlainen vertauskuva uudesta alusta. Minulla on nimittäin jo useita vuosia ollut tapana käydä kuluneen vuoden kalenteria läpi loppuvuodesta. Olen siirtänyt vanhan kalenterin tärkeät merkkipäivät, muistiinpanot sekä yhteystiedot uuteen ja samalla käynyt läpi kuluneen vuoden tapahtumia. Näin olen vielä viipynyt hetken vanhan vuoden tunnelmissa painaen mieleeni sen mukanaan tuomat tärkeät tapahtumat. Vasta tämän jälkeen olen kiinnittänyt huomioni tulevaan ja alkanut kirjata kalenteriin tulevia tapahtumia tyhjille sivuille.

Tänä vuonna on loppuvuosi ollut vastaavanlainen prosessi koko perheelle. Olemme jättäneet jäähyväsiä elämällemme Suomessa ja valmistautuneet uuteen elämänvaiheeseen - Pekingiin muuttoon. Olemme käyneet läpi maallista omaisuuttamme pohtien mitä ottaa mukaan, mitä jättää ja mitä hävittää. Olemme jättäneet jäähyväisiä monille tärkeille ihmisille, paikoille ja esineille. Toisaalta olemme jättämässä taaksemme elämää Suomessa ja toisaalta edessämme siintää jo uusi elämänvaihe Pekingissä. Tulevaisuus siellä näyttää vielä tällä hetkellä puhtaalta ja tyhjältä kalenterinsivulta, joka odottaa uusia merkintöjä. Tämän vuoksi olo onkin hieman kahtalainen, toisaalta haikea ja toisaalta odottavan innokas.

Näissä tunnelmissa haluammekin toivottaa sinulle lukijamme siunattua ja seikkailuntäyteistä uutta vuotta 2012!

Tervetuloa myös seuraamaan vaiheitamme tämän blogin kautta, kun teemme matkaa täältä kotosuomesta kauas suurkaupungin melskeeseen!