Kupla on puhjennut...

Olen tässä viime aikoina havahtunut siihen tosiseikkaan, että kuulun tällä hetkellä ryhmään nimeltä ulkosuomalaiset. Lieneekö tämä havainto viime aikaisen koti-ikävän vai jonkun muun seikan aiheuttamaa, tulee se kuitenkin todella pahasti myöhässä. Olen nimittäin käytännössä ollut ulkosuomalainen jo 8 kuukautta, sitä sen kummemmin ajattelematta.

Nyt lopullisesti minut tähän todellisuuteen herättivät Suomessa juuri käydyt kunnallisvaalit. Ne olivat nimittäin ensimmäiset vaalit, joissa en päässyt äänestämään sitten täysi-ikäiseksi tultuani. Vaikken koskaan olekaan ollut aktiivinen poliittisesti, olen ottanut tavakseni käyttää ääni-oikeuteni joka kerta, kun siihen vain on ollut mahdollisuus. Minulle se on muiden syiden lisäksi ollut yksi tapa toteuttaa kansallista identiteettiäni ja kuuluvutta tiettyyn ryhmään, suomalaisiin. Nyt viimeksi käytyjen vaalien yhteydessä hoksasin kuitenkin, että tuohon edeltä mainittuun identiteettiini on tullut lisä, etuliite ulko-, joka on tuonut mukanaan omat muutoksensa.

Kuluneen viikonlopun aikana hoksasin siis eläneeni viimeset kahdeksan kuukautta eräänlaisessa kuplassa. Vaikka kotimme on fyysisesti ollut Pekingissä jo pitkään ja olen päässyt ulkoisesti asettumaan aloilleni tänne, olen silti alitajuisesti elänyt elämää Suomessa Pekingistä käsin.
Tämän oivalluksen seurauksena olen tullut siihen tulokseen, että päästäkseni kunnolla sopeutumaan tämänhetkiseen ympäristööni myös henkisellä tasolla, on minun keksittävä uusia tapoja toteuttaa suomalaisuuttani. Nähtäväksi jääköön millaiseksi tämä ulkosuomalainen identiteettini muodostuu. Kupla on puhjennut, eikä sinne enää voi paeta...

Uutisia ja kulttuuritörmäyksiä...

No niin, loppuupa vihdoin hiljaisuus tämän blogin suhteen. Kirjoittaminen kun on venynyt ja venynyt... Tosin, on siihen olemassa ihan pätevä syykin. Otsikossa lupaillaan uutisia ja tässä niitä uutisia nyt sitten tulee. Nimittäin liuta liutaan kuuluu vähän vuoden vaihteen jälkeen neljäskin jäsen, joka on loppukesän ja alkusyksyn pitänyt minut sen verran "vaivaisena", ettei blogin päivittämiselle ole jäänyt paljoakaan ylimääräistä energiaa.
Pikku kakkosemme laskettu aika on siis ensi maaliskuussa. Raskauden ensimmäinen kolmannes sekä vilkas esikoisemme ovat vieneet fyysisiä voimavaroja sen verran, että silloin kun blogin päivittämiselle muun touhun ohessa olisi ollut aikaa, on se pitänyt käyttää päiväuniin ja energiavaraston täydentämiseen.  Nyt alkaa energiataso jälleen nousta normaaleihin mittasuhteisiin ja lienee hyvä hetki herätellä blogi jälleen eloon.

Vauvauutisten lisäksi on kuluva syksy tuonut tiellemme yllätyksellisen paljon kulttuurillisia yllätyksiä tai tarkemmin sanoen pienoisia kulttuuritörmäyksiä. Ennen Suomi-lomaamme kuvittelimme jo sopeutuneemme uuteen emämaahamme varsin hyvin, mutta kun loman jälkeen palailimme takaisin, on niin Leevin työpaikalla kuin arjen touhuissa tullut vastaan tilanteita, joissa ei ole voinut muuta kuin todeta, että taitaa vielä olla totuttelemista tähän uuteen ympäristöön. Koti-ikäväkin on säännöllisen epäsäännölisesti nostanut päätään. Noh, näistä ei tällä erää enempää. Kulttuurillisista jutuista tullee jatkossa vielä erillisiä blogikirjoituksia, kunhan saamme ajatuksemme niiden suhteen selvitettyä :).

Onneksi olemme päässeet myös levähtämään ja rentoutumaan. Lokakuun alussa vietettiin nimittäin paikallista kansallispäivää ja sen yhteydessä oli koko maan laajuinen lomaviikko. Sen aikana saimme viettää aikaa perheen ja ystävien kesken sekä tervetulleen tauon arjen kiireiden keskellä.
Tällaisia ovat päällimmäiset kuulumisemme tällä hetkellä. Olisi kiva myös kuulla teidän blogin lukijoidenkin kuulumisia. Laittakaahan viestiä, jos ja kun kerkeätte! 

Lomaviikolla kävimme mm. tutustumassa kansalliskirjaston viereissä olevaan puistoon.

Suomi-loman antia

Nyt kun aikaerosta on selvitty ja päästy sukeltamaan takaisin Pekingin arkeen, on mukava palata hetkeksi vielä kuluneen Suomi-loman tunnelmiin. Ennen kaikkea saimme nauttia rakkaitten ystävien ja sukulaisten seurasta, mutta myös raikkaasta ja puhtaasta ulkoilmasta, kesäisistä maisemista ja monista kesäherkuista, joita olimme jo kaipailleet. Loma oli kaiken kaikkiaan virkistävä ja antoisa, vaikka autokilometrejä ja kyläpaikkoja kertyikin jo siinä määrin, että loput pitää toteuttaa seuraavalla reissulla. Kiitoksia teille kaikille, jotka osallistuitte lomamme toteuttamiseen! :)

Tässä vielä joitain otoksia kesälomamme varrelta. Ne puhukoot puolestaan... :)

Huh hellettä...

Noin viikon ajan ulkolämpömittarimme on näyttänyt alla näkyviä lukemia. Kunnon kesä on siis saapunut Pekingiin. Kummasti näihin helteisiinkin tottuu ja näin Suomen lomamme häämöttäessä edessä päin, tuntuvat pohjoisen kotimaan lämpötilalukemat varsin hyisiltä.

Tässä vielä muutama otos kesäpäivien vietosta täällä suunnalla ennen kuin suuntaamme viileämpään pohjolaan. Seuraava blogipostauksemme sisältääkin varmasti jo tarinoita erilaisista maisemista.

Karppeja syöttämässä olympialaisiin rakennetussa puistossa, etualalla ihmettelemässä Viivi

Kuumana kesäpäivänä löytyy onneksi vilvoittelupaikkoja myös keskikaupungilta :)

Takaisin näihin kuviin ja tunnelmiin palaamme elokuun puolen välin jälkeen, kun palaamme takaisin. Mukavaa loppukesää kaikille blogimme lukijoille! Toivottavasti törmäillään Suomessa! :)

Maaseutumatkailua ja 'lao jia'

Jokin viikko takaperin pääsimme vihdoin tekemään jo kauan suunnittelemamme reissun XiAnin alueelle koko perheen voimin. Samalla saimme viettää muutaman leppoisan kesäpäivän Leevin lapsuudenmaisemissa eli kiinalaisittain 'lao jia:ssa' ('vanha koti').

Tällä kertaa matkasimme junalla, joka toi mieleen monia hyviä muistoja opiskeluvuosien Venäjän-reissuista. Joistain epämukavuuksistaan huolimatta, en ole vielä tavannut mukavampaa ja tunnelmallisempaa tapaa reissata, kuin venäläiset ja kiinalaiset pitkän matkan (yö)junat. Venäjällä junalla matkustaneet tiedätte mistä puhun... Tässä muutamia otoksia junamatkamme varrelta, toivottavasti niistä saatte edes välähdyksen reissutunnelmistamme.

Junamatkailu osoittautui myös mieleiseksi perheemme juniorille, minkä vuoksi tulemme toden näköisesti jatkossakin käyttämään rautateitä paikasta toiseen siirtymisessä.

Viikonloppu kului pitkälti sukulaisia ja ystäviä tavatessa ja autokilometrejäkin kertyi noin 300.
Satuimme paikalle juuri sadonkorjuun päätyttyä ja se näkyi katukuvassa monessa paikassa.

Kylänaapuri iltapäiväsiestalla kotinsa edustalla

Viimeisiä tähkiä lojui teiden reunoilla niputettuna siellä täällä

Kanjoni kylän reunustalla

Paikallista aamupalaa nauttimasta, ulkonäkö ei ole niin herkullinen, mutta maku sitäkin parempi

Sukuloinnin lisäksi kerkesimme kuitenkin nauttia myös XiAnin historiallisista maisemista ja paikallisen musiikkisuihkulähdepuiston esityksestä, joka jaksoa kiinnostaa myös Viiviä kokonaiset 20 minuuttia yhteen menoon. Tämän hetkistä 'touhuvaihetta' silmällä pitäen se on jo aikamoinen saavutus. Olihan se esitys kyllä hieno ja kyseinen 'music fountain' kuulemma Aasian suurin. Ilmainenkin vielä kaiken lisäksi. Kannattaa siis käydä, lämpimästi suosittelen

Guanxi "perintönä" - osa 3

Jatkan jälleen guanxi-sarjaani ja keskityn tällä kertaa hetkeksi siihen, kuinka guanxi-ajattelu koskettaa perhesuhteita ja kuinka sitä voidaan pitää eräänlaisena sukupolvelta toiselle siirtyvänä jatkumona.


Jo sukua ja perhettä sinänsä voidaan pitää pienenä guanxi-yhteisönä. Sen jäsenillä on oma paikkansa arvojärjestyksessä, jonka määrittää esim. ikä, sukupuoli ja varallisuus. Sukulaisuussuhde tuo myös automaattisesti mukanaan oletuksen siitä, että toinen auttaa tarvittaessa. Jos apua ei sukulaissuhteesta huolimatta anneta, pidetään sitä vähintäänkin häpeällisenä ja toimintaa pidetään viestinä siitä, että henkilö haluaa ottaa etäisyyttä sukuunsa. Onhan veri vettä sakeampaa. Oli sitten kyse rahan lainaamisesta, työpaikan järjestämisestä tai sukulaisen suhteiden hyödyntämistä virallisten asioiden hoidossa. Perhe ja suku ovat jokaisen kiinalaisen sosiaaliturva ja sen vuoksi niihin liittyvillä suhteilla sekä niiden hoitamisella on erityinen merkitys.


Varakas, hyvän työpaikan omaava, kaupungissa asuva sukulainen nauttii siis jo 'hyödyllisyytensä' vuoksi erityistä arvostusta sukulaistensa keskuudessa. Tämä tosin riippuu myös siitä, onko hän valmis toimimaan guanxi-järjestelmän ehdoilla sukulaistensa keskuudessa.


Guanxi liittyy perhesuhteisiin myös siten, että vanhempien guanxi-verkosto siirtyy tai siirretään eteenpäin myös lapsille. Vanhemmat 'tutustuttavat' lapsensa omaan tuttavapiiriinsä ja tarjoavat heille näin eräänlaisen guanxi-perustan, jolle he voivat alkaa rakentaa omaa henkilökohtaista verkostoaan.  Tähän liittyy myös yleensä toive siitä, että erityisen hyvien ystävien lasten ja omien lasten välille muodostuisi vähintään yhtä hyvä suhde kuin vanhempien. Näin ollen lapset saavat jo eräänlaisena perintönä sukulaisista ja muista tuttavista koostuvat guanxi-verkoston, jota he sitten omalla toiminnallaan voivat joko ylläpitää ja laajentaa tai heikentää.

Jie shao ja guanxi - Osa 2

Olen tässä viime aikoina päässyt seuraamaan kiinalaiseen parisuhteen muodostukseen liittyvää tapakulttuuria tai eräänlaista ilmiötä, josta käytetään nimistystä 'jie shao'. Yksinkertaisimmillaan sillä tarkoitetaan kahden ihmisen tutustuttamista toisiinsa "sillä silmällä" ja puhemiehen välityksellä.

Kilpailuhenkinen opiskelu- ja työelämä jättää suhteellisen vähän aikaa sosiaalisten suhteiden luomiselle oman elinpiirin ulkopuolella. Jos sopivaa (avio)puoliskoa ei 25-30 ikävuoden lähestyessä löydy omasta opiskelu- tai työyhteisöstä, on seuraavana vaihtoehtona juuri tuo nimenomainen 'jie shao'. Suomalaiselle tuo ikä ei vielä naimisiinmenon suhteen ole kovin kriittinen, mutta kiinalaisessa yhteiskunnassa paine avioliiton solmimiseen alkaa jo melko varhain. Kiinalainen vanhempi sukupolvi seuraa tarkkaan nuorensa menestymistä eri elämänalueilla ja yhtenä mittarina pidetääkin sitä, että elämänkaareen normaalisti kuuluvat asiat tapahtuvat oikeassa tahdissa. Oikean tahdin taas puolestaan määrittää se, kuinka muut saman ikäluokan edustajat vastaavissa asioissa etenevät. Jos muut samanikäiset alkavat olla naimisissa ja saada lapsia, alkaa paine puolison löytämiseen tulla kovemmaksi ja kovemmaksi sinkkuna elävän nuoren aikuisen kohdalla. Muiden kelkasta jääminen tulkitaan monesti tietynlaiseksi epäonnistumiseksi tai saamattomuudeksi, jolloin lähipiiri alkaa helposti puuttua asiaan alkamalla puhemieheksi kyseiselle nuorelle.

Tällaista ei useimmissa tapauksissa pidetä mitenkään tavattomana. Jos ei puoliskoa löydy omasta ihmissuhdeverkostosta on luontevaa "hyödyntää" lähipiirin ihmisten verkostoja. Käytännössä tämä tapahtuu siten, että lähipiirin ihmiset alkavat ehdotella sinkkukaverilleen tai -sukulaiselleen puolisoehdokkeja omasta tuttavapiiristään. Sinkun vanhemmat saattavat myös kehoittaa tämän ystäviä esittelemään sopivia kandidaatteja. Jos sopiva kandidaatti löytyy ja molemmat osapuolet ovat kiinnostuineita tutustumaan toisiinsa lähemmin, sopii puhemies tapaamisesta, jossa kaikki kolme ovat läsnä. Puhemiehen tehtävänä on pitää yllä sopivasti keskustelua ja auttaa osapuolia tutustumaan toisiinsa. Tapaamisen jälkeen hän kuulostelee molempien osapuolten kiinnostusta jatkotuttavuuteen ja välittää tarvittavat yhteystiedot, jos sellasen tarvetta ilmenee. Loppu riippuukin sitten parista itsestään, tosin mahdollisten tulevien aviokriisien tms. syy saattaa pahimmassa tapauksessa kaatua puhemiehen niskaan. Ei siis liene viisasta suositella ketä tahansa ;).

Lopuksi vielä lyhyt käytännön elämän esimerkki tästä 'jie shaosta':

Naimisissa oleva perheenisä A on työpaikalla tutustunut suunnilleen samanikäiseen miespuoliseen kollegaansa B, joka on vielä sinkku. Sinkkuuden syystä (onhan pakko olla olemassa joku syy sille, ettei toinen vielä ole naimisissa! ;) ) saatetaan keskustella varsin avoimesti tuttujen kesken ja jossain vaiheessa tuttavuutta A hoksaa tuttavapiiriinsä kuuluvan sopivan ikäisen naimattoman neitokaisen C. A suosittelee B:lle C:tä ja C:lle B:tä omilla tahoillaan. Kun molemmat ilmaisevat kiinnostuksensa (joskus jopa kiitollisuutensa) tutustua toiseen, järjestää A lounastreffit kaikille kolmelle, joilla hän esittelee B:n ja C:n toisiinsa ja nämä pääsevät tutustumaan lähemmin. Tällä kertaa molemminpuolista kiinnostusta ei löydy, joten asia päättyy siten, että nyt B:llä ja C:llä on uusi jäsen omassa guanxi-verkostossaan, jota he puolestaan voivat suositella jollekulle toiselle.