Tässäpä tällainen kuvaus täkäläisestä elämänmenosta. Herättääkö mietteitä tai huvittuneisuutta? Rauhallisen joululoman keskellä tämä voi tuntua erityisen raskaalta luettavalta, mutta sitä se elämä täällä on. Asiaan:Suurkaupungin elämänrytmi on nopea, todella nopea. Tämä realiteetti lienee jo ennestään tuttu monille mediasta ja tarinoista. Viime kuukausina se on kuitenkin tullut meille konkreettisemmaksi ja sen myötä olemmme saaneet asiaan myös uusia näkökulmia.
Ihmisillä on kiire, koko ajan. Kiire alkaa illalla, kun kello lyö 23 ja pitäisi mennä nukkumaan. Pitkä päivä on takana ja paljon on tullut tehtyä, mutta tämä ei kuitenkaan lohduta, sillä pian alkaa jo uusi päivä monine haasteineen. Yö on lyhyt, uni maittaa, mutta jää aina lyhyeksi. Aamulla herätyskello soi klo 6 tai 7 tai 8, riippuen siitä, milloin pitää mennä töihin. Sen mukaan myös edellisillan nukkumaanmenoaika vaihtelee. Yleensä yöunet jäävät 6-8 tunnin pituisiksi.
Harva syö kotona aamiaista. Onneksi kotialueen ulkoportin luona tai metropysäkin luona on aina aamiaiskojuja myyjineen. Työmatkaan kuluu noin tunti täyteen ahdetussa bussissa tai metrossa - kesällä kuuma ja talvella kuuma. Ei sitä ainakaan yksinäiseksi jää. Työpaikalla kuluu 9 tuntia tai pitempään. Usein kotiin pääsee lähtemään vasta kello 18 tai 19 tai vielä myöhemmin, jolloin illallinen syödään sopivan myöhään. Sohvalle telkkarin äärelle pääsee noin klo 21 maissa. Siinäpä nautitaan hetken saippuaoopperasta ja sitten onkin jo aika tuskastua seuraavan päivän läheisyyteen.
Harvat vapaapäivät tai -illat kuluvat jouhevasti tuttavia tavatessa tai pyykkiä pestessä. Kiire ajaa pois kaikki syvällisemmät ajatukset, eikä elämässä ole jäljellä muuta kuin pärjääminen, rahan teko ja pärjääminen. Samalla ympäristö ja yhteiskunta ruokkii onnistumisen kaipausta ja itseensä luottamista, kun mihinkään muuhun ei voi luottaa. Rakkautta hankitaan monenlaisin tavoin ja itsensä myyminen taloudellisen hyödyn saamiseksi on yleistä kaikissa yhteiskuntaluokissa.
Meidän perheessämme ei onneksi eletä ihan tuollaisessa oravanpyörässä, mutta haasteita kyllä riittää ajan riittävyyden kanssa. Suomessa elämisen rentous puuttuu osittain tai kokonaan, sillä liikenteen metelikin saa jo "kotirauhan" järkkymään. Onneksi sydämessämme oleva taivaallinen rauha on säilynyt, ja tämä rauha on tuonut meille onnellisuutta kaiken kiireen keskellä. Mikäs sen hienompaa!
Ja tässä on perhe Liun taideteos joulukuulta:
No comments:
Post a Comment