Ensimmäinen vuosi pulkassa...

...nimittäin täällä Pekingissä asumisessa. Äkkiä se hujahti, kun nyt jälkeenpäin ajattelee. Toisaalta paljon on vuodessa ehtinyt tapahtua. Saapa nähdä mitä kaikkea nyt alkava toinen vuosi tuo tullessaan.

Pahin talvenselkä alkaa olla taitettu ja pahimmat saasteviikotkin tuntuvat jo pikku hiljaa olevan takanapäin. Täällä valmistaudutaan parhaillaan vastaanottamaan käärmeen vuotta, kun kiinalaisen lohikäärmeen vuoden viimenen kuukausi lähentelee loppuaan. Viime vuonna emme ehtineet kovimpia juhlatohinoita nähdä, mutta kuulopuheiden perusteella luvassa lienee massiivista ilotulituksen räiskettä ja sen seurauksena kovia saastelukemia ainakin aattoiltana. Katukuvassa on jo parin viikon ajan näkynyt ihmisiä uuden vuoden punaisten lahjapakaasien kanssa ja kaupat ovat täynnä punaista uuden vuoden krääsää. Asuinalueemme sisäpihan puut on koristeltu punaisin lyhtykoristein sekä valoin ja taloyhtiö jakoi menneellä viikolla ovikoristeita joka kotiin. Juhlan tuntua on siis selkeästi ilmassa.

Monet paikalliset suuntaavat kiinalaiseksi uudeksi vuodeksi omille kotiseuduilleen ja monet ulkomaalaisetkin lähtevät ulkomaille. Onhan kansallisen juhlapäivän seurauksen luvassa viikon loma, jolloin suurin osa kaupoista, ravintoloista ym. sulkee myös ovensa. Kaupunki siis käytännössä "tyhjenee".
Ensi lauantain uuden vuoden aaton tohinoiden ja ilotulitusten jälkeen toivommekin saavamme viettää hieman rauhallisemman ja kiireettömmän lomaviikon perheen kesken. Jos aikaisemmat merkit pitävät paikkansa, on Pekingissä kansallisten lomapäivien aikaan melko saasteettomat kelit, kun tehtaat sulkevat ovensa. Saamme siis myös toivottavasti nauttia aurinkoisista alkukevään keleistä ja sinisestä taivaasta. Tällaisissa tunnelmissa tällä kertaa :).

Saastetta ja uhmaa

Niin, sitäpä päivämme ovat olleet täynnä viime aikoina. Pekingin saastekertoimet ovat ylittäneet viime viikolla uutiskynnyksen niin ulkomailla kuin täällä paikan päälläkin ja ikkunasta kurkistaessa on näkymä kieltämättä ollut todella surkea. Kun PM 2,5 lukemat normaalisti näyttävät pahana saastepäivänä noin 300, ovat samat lukemat kieppuneet kuluneella viikolla 500-700 tienoilla. Kertoipa tuttavamme kerran nähneensä mittarin näyttävän jopa 900. Tuossa vieressä vielä kuva-aineistoa viime lauantailta, jolloin lukemat olivat korkeimmillaan.

Vaikka normaalisti en ole pahemmin jaksanut kyttäillä noita ilmansaasteindeksejä vaan luottanut lähinnä silmämääräiseen arvioon, on nyt kuluneina päivinä ihan mielenkiinnosta tullut tarkkailtua indeksilukemiakin. Täällä päin ulkomaalaisten tietolähteenä toimii yleisimmin USA:n Pekingin lähetystön mittari, joka päivittää saastelukemia (=PM 2,5 partikkelien määrää) reaaliaikaisesti myös netissä. Tässä linkki kyseiselle sivulle, jos teitä lukijoita kiinnostaa katsastaa kyseinen sivusto: http://beijing.usembassy-china.org.cn/aqirecent3.html

Saasteet ovat terveysriskin lisäksi aiheuttaneet myös muunlaisia rasitteita perheessämme, kun uhmaikäinen juniorimme on ulkoleikkien ja kunnon liikunnan puutteessa alkanut keksiä vaihtoehtoista (lue: kiellettyä!) tekemistä sisätiloissa. Pahin uhmaikä ei ole mitenkään helpottanut tilannetta ja äidin pinnaa on venytetty jälleen ennätyksellisiä määriä. Viikon aikana on taitettu peistä milloin minkäkin asian luvallisuudesta ja käyty erinäisiä kertoja arestissa.

Onneksi saimme loppujen lopuksi tänään tauon viikon saasteputkeen, kun lukemat aamulla olivat alle 50 ja pääsimme pitkästä aikaa kunnolla ulkoilemaan. Kyllä taas osaa arvostaa Suomen puhdasta ilmaa ja luontoa uudella tavalla viikon hernerokkakelien jälkeen!

Ikuinen kiire - Suurkaupungin sykkeessä

Tässäpä tällainen kuvaus täkäläisestä elämänmenosta. Herättääkö mietteitä tai huvittuneisuutta? Rauhallisen joululoman keskellä tämä voi tuntua erityisen raskaalta luettavalta, mutta sitä se elämä täällä on. Asiaan:

---

Suurkaupungin elämänrytmi on nopea, todella nopea. Tämä realiteetti lienee jo ennestään tuttu monille mediasta ja tarinoista. Viime kuukausina se on kuitenkin tullut meille konkreettisemmaksi ja sen myötä olemmme saaneet asiaan myös uusia näkökulmia.

Ihmisillä on kiire, koko ajan. Kiire alkaa illalla, kun kello lyö 23 ja pitäisi mennä nukkumaan. Pitkä päivä on takana ja paljon on tullut tehtyä, mutta tämä ei kuitenkaan lohduta, sillä pian alkaa jo uusi päivä monine haasteineen. Yö on lyhyt, uni maittaa, mutta jää aina lyhyeksi. Aamulla herätyskello soi klo 6 tai 7 tai 8, riippuen siitä, milloin pitää mennä töihin. Sen mukaan myös edellisillan nukkumaanmenoaika vaihtelee. Yleensä yöunet jäävät 6-8 tunnin pituisiksi.

Harva syö kotona aamiaista. Onneksi kotialueen ulkoportin luona tai metropysäkin luona on aina aamiaiskojuja myyjineen. Työmatkaan kuluu noin tunti täyteen ahdetussa bussissa tai metrossa - kesällä kuuma ja talvella kuuma. Ei sitä ainakaan yksinäiseksi jää. Työpaikalla kuluu 9 tuntia tai pitempään. Usein kotiin pääsee lähtemään vasta kello 18 tai 19 tai vielä myöhemmin, jolloin illallinen syödään sopivan myöhään. Sohvalle telkkarin äärelle pääsee noin klo 21 maissa. Siinäpä nautitaan hetken saippuaoopperasta ja sitten onkin jo aika tuskastua seuraavan päivän läheisyyteen.

Harvat vapaapäivät tai -illat kuluvat jouhevasti tuttavia tavatessa tai pyykkiä pestessä. Kiire ajaa pois kaikki syvällisemmät ajatukset, eikä elämässä ole jäljellä muuta kuin pärjääminen, rahan teko ja pärjääminen. Samalla ympäristö ja yhteiskunta ruokkii onnistumisen kaipausta ja itseensä luottamista, kun mihinkään muuhun ei voi luottaa. Rakkautta hankitaan monenlaisin tavoin ja itsensä myyminen taloudellisen hyödyn saamiseksi on yleistä kaikissa yhteiskuntaluokissa.

---

Meidän perheessämme ei onneksi eletä ihan tuollaisessa oravanpyörässä, mutta haasteita kyllä riittää ajan riittävyyden kanssa. Suomessa elämisen rentous puuttuu osittain tai kokonaan, sillä liikenteen metelikin saa jo "kotirauhan" järkkymään. Onneksi sydämessämme oleva taivaallinen rauha on säilynyt, ja tämä rauha on tuonut meille onnellisuutta kaiken kiireen keskellä. Mikäs sen hienompaa!

Ja tässä on perhe Liun taideteos joulukuulta:

Jouluista menoa...

Niin se vaan on sitten joulukuukin ylittänyt puolen välin enkä ole yrityksistä huolimatta saanut aikaiseksi sen kummempia sepustuksia tänne perheblogiimme. Viimeiset kuukauden ovat kuluneet Suomi-vieraiden, mahan kasvattamisen ja muun touhun merkeissä eikä ajankulua ole kovinkaan pannut merkille.

Joulukin on livahtanut kynnykselle ihan huomaamatta. Osittain ehkä siksi, ettei se näy täällä katukuvassa samalla lailla kuin Suomessa. Isommissa kauppakeskuksissa on massiivisia joulukoristeita ja joululaulut soivat taustalla, mutta paikallisille joulu tarkoittaa lähinnä länsimaalaisten juhlaa lahjojen hankkimisineen ja joulupukkeineen. Tämä onkin ollut omiaan poistamaan kaiken ylimääräisen stressin meidän perheemme joulunvietosta. Kun ympäristössä ei asian suhteen hössötetä yhtä paljon kuin Suomessa, on itselläkin ollut levollisempi mieli valmisteluiden suhteen. Olemme saaneet suunnitella joulunajastamme enemmän oman näköisen ja keskittyä kaikkein tärkeimpään. Siihen, että juhlistamme Jeesuksen Kristuksen maailmaan tuloa ja valoa, toivoa ja iloa, jotka hän toi mukanaan!

 

Tällaisissa tunnelmissa toivotamme siis teille kaikille lukijoillemme siunattua joulunaikaa ja uutta vuotta 2013!

Kupla on puhjennut...

Olen tässä viime aikoina havahtunut siihen tosiseikkaan, että kuulun tällä hetkellä ryhmään nimeltä ulkosuomalaiset. Lieneekö tämä havainto viime aikaisen koti-ikävän vai jonkun muun seikan aiheuttamaa, tulee se kuitenkin todella pahasti myöhässä. Olen nimittäin käytännössä ollut ulkosuomalainen jo 8 kuukautta, sitä sen kummemmin ajattelematta.

Nyt lopullisesti minut tähän todellisuuteen herättivät Suomessa juuri käydyt kunnallisvaalit. Ne olivat nimittäin ensimmäiset vaalit, joissa en päässyt äänestämään sitten täysi-ikäiseksi tultuani. Vaikken koskaan olekaan ollut aktiivinen poliittisesti, olen ottanut tavakseni käyttää ääni-oikeuteni joka kerta, kun siihen vain on ollut mahdollisuus. Minulle se on muiden syiden lisäksi ollut yksi tapa toteuttaa kansallista identiteettiäni ja kuuluvutta tiettyyn ryhmään, suomalaisiin. Nyt viimeksi käytyjen vaalien yhteydessä hoksasin kuitenkin, että tuohon edeltä mainittuun identiteettiini on tullut lisä, etuliite ulko-, joka on tuonut mukanaan omat muutoksensa.

Kuluneen viikonlopun aikana hoksasin siis eläneeni viimeset kahdeksan kuukautta eräänlaisessa kuplassa. Vaikka kotimme on fyysisesti ollut Pekingissä jo pitkään ja olen päässyt ulkoisesti asettumaan aloilleni tänne, olen silti alitajuisesti elänyt elämää Suomessa Pekingistä käsin.
Tämän oivalluksen seurauksena olen tullut siihen tulokseen, että päästäkseni kunnolla sopeutumaan tämänhetkiseen ympäristööni myös henkisellä tasolla, on minun keksittävä uusia tapoja toteuttaa suomalaisuuttani. Nähtäväksi jääköön millaiseksi tämä ulkosuomalainen identiteettini muodostuu. Kupla on puhjennut, eikä sinne enää voi paeta...

Uutisia ja kulttuuritörmäyksiä...

No niin, loppuupa vihdoin hiljaisuus tämän blogin suhteen. Kirjoittaminen kun on venynyt ja venynyt... Tosin, on siihen olemassa ihan pätevä syykin. Otsikossa lupaillaan uutisia ja tässä niitä uutisia nyt sitten tulee. Nimittäin liuta liutaan kuuluu vähän vuoden vaihteen jälkeen neljäskin jäsen, joka on loppukesän ja alkusyksyn pitänyt minut sen verran "vaivaisena", ettei blogin päivittämiselle ole jäänyt paljoakaan ylimääräistä energiaa.
Pikku kakkosemme laskettu aika on siis ensi maaliskuussa. Raskauden ensimmäinen kolmannes sekä vilkas esikoisemme ovat vieneet fyysisiä voimavaroja sen verran, että silloin kun blogin päivittämiselle muun touhun ohessa olisi ollut aikaa, on se pitänyt käyttää päiväuniin ja energiavaraston täydentämiseen.  Nyt alkaa energiataso jälleen nousta normaaleihin mittasuhteisiin ja lienee hyvä hetki herätellä blogi jälleen eloon.

Vauvauutisten lisäksi on kuluva syksy tuonut tiellemme yllätyksellisen paljon kulttuurillisia yllätyksiä tai tarkemmin sanoen pienoisia kulttuuritörmäyksiä. Ennen Suomi-lomaamme kuvittelimme jo sopeutuneemme uuteen emämaahamme varsin hyvin, mutta kun loman jälkeen palailimme takaisin, on niin Leevin työpaikalla kuin arjen touhuissa tullut vastaan tilanteita, joissa ei ole voinut muuta kuin todeta, että taitaa vielä olla totuttelemista tähän uuteen ympäristöön. Koti-ikäväkin on säännöllisen epäsäännölisesti nostanut päätään. Noh, näistä ei tällä erää enempää. Kulttuurillisista jutuista tullee jatkossa vielä erillisiä blogikirjoituksia, kunhan saamme ajatuksemme niiden suhteen selvitettyä :).

Onneksi olemme päässeet myös levähtämään ja rentoutumaan. Lokakuun alussa vietettiin nimittäin paikallista kansallispäivää ja sen yhteydessä oli koko maan laajuinen lomaviikko. Sen aikana saimme viettää aikaa perheen ja ystävien kesken sekä tervetulleen tauon arjen kiireiden keskellä.
Tällaisia ovat päällimmäiset kuulumisemme tällä hetkellä. Olisi kiva myös kuulla teidän blogin lukijoidenkin kuulumisia. Laittakaahan viestiä, jos ja kun kerkeätte! 

Lomaviikolla kävimme mm. tutustumassa kansalliskirjaston viereissä olevaan puistoon.

Suomi-loman antia

Nyt kun aikaerosta on selvitty ja päästy sukeltamaan takaisin Pekingin arkeen, on mukava palata hetkeksi vielä kuluneen Suomi-loman tunnelmiin. Ennen kaikkea saimme nauttia rakkaitten ystävien ja sukulaisten seurasta, mutta myös raikkaasta ja puhtaasta ulkoilmasta, kesäisistä maisemista ja monista kesäherkuista, joita olimme jo kaipailleet. Loma oli kaiken kaikkiaan virkistävä ja antoisa, vaikka autokilometrejä ja kyläpaikkoja kertyikin jo siinä määrin, että loput pitää toteuttaa seuraavalla reissulla. Kiitoksia teille kaikille, jotka osallistuitte lomamme toteuttamiseen! :)

Tässä vielä joitain otoksia kesälomamme varrelta. Ne puhukoot puolestaan... :)