Guanxi "perintönä" - osa 3

Jatkan jälleen guanxi-sarjaani ja keskityn tällä kertaa hetkeksi siihen, kuinka guanxi-ajattelu koskettaa perhesuhteita ja kuinka sitä voidaan pitää eräänlaisena sukupolvelta toiselle siirtyvänä jatkumona.


Jo sukua ja perhettä sinänsä voidaan pitää pienenä guanxi-yhteisönä. Sen jäsenillä on oma paikkansa arvojärjestyksessä, jonka määrittää esim. ikä, sukupuoli ja varallisuus. Sukulaisuussuhde tuo myös automaattisesti mukanaan oletuksen siitä, että toinen auttaa tarvittaessa. Jos apua ei sukulaissuhteesta huolimatta anneta, pidetään sitä vähintäänkin häpeällisenä ja toimintaa pidetään viestinä siitä, että henkilö haluaa ottaa etäisyyttä sukuunsa. Onhan veri vettä sakeampaa. Oli sitten kyse rahan lainaamisesta, työpaikan järjestämisestä tai sukulaisen suhteiden hyödyntämistä virallisten asioiden hoidossa. Perhe ja suku ovat jokaisen kiinalaisen sosiaaliturva ja sen vuoksi niihin liittyvillä suhteilla sekä niiden hoitamisella on erityinen merkitys.


Varakas, hyvän työpaikan omaava, kaupungissa asuva sukulainen nauttii siis jo 'hyödyllisyytensä' vuoksi erityistä arvostusta sukulaistensa keskuudessa. Tämä tosin riippuu myös siitä, onko hän valmis toimimaan guanxi-järjestelmän ehdoilla sukulaistensa keskuudessa.


Guanxi liittyy perhesuhteisiin myös siten, että vanhempien guanxi-verkosto siirtyy tai siirretään eteenpäin myös lapsille. Vanhemmat 'tutustuttavat' lapsensa omaan tuttavapiiriinsä ja tarjoavat heille näin eräänlaisen guanxi-perustan, jolle he voivat alkaa rakentaa omaa henkilökohtaista verkostoaan.  Tähän liittyy myös yleensä toive siitä, että erityisen hyvien ystävien lasten ja omien lasten välille muodostuisi vähintään yhtä hyvä suhde kuin vanhempien. Näin ollen lapset saavat jo eräänlaisena perintönä sukulaisista ja muista tuttavista koostuvat guanxi-verkoston, jota he sitten omalla toiminnallaan voivat joko ylläpitää ja laajentaa tai heikentää.

Jie shao ja guanxi - Osa 2

Olen tässä viime aikoina päässyt seuraamaan kiinalaiseen parisuhteen muodostukseen liittyvää tapakulttuuria tai eräänlaista ilmiötä, josta käytetään nimistystä 'jie shao'. Yksinkertaisimmillaan sillä tarkoitetaan kahden ihmisen tutustuttamista toisiinsa "sillä silmällä" ja puhemiehen välityksellä.

Kilpailuhenkinen opiskelu- ja työelämä jättää suhteellisen vähän aikaa sosiaalisten suhteiden luomiselle oman elinpiirin ulkopuolella. Jos sopivaa (avio)puoliskoa ei 25-30 ikävuoden lähestyessä löydy omasta opiskelu- tai työyhteisöstä, on seuraavana vaihtoehtona juuri tuo nimenomainen 'jie shao'. Suomalaiselle tuo ikä ei vielä naimisiinmenon suhteen ole kovin kriittinen, mutta kiinalaisessa yhteiskunnassa paine avioliiton solmimiseen alkaa jo melko varhain. Kiinalainen vanhempi sukupolvi seuraa tarkkaan nuorensa menestymistä eri elämänalueilla ja yhtenä mittarina pidetääkin sitä, että elämänkaareen normaalisti kuuluvat asiat tapahtuvat oikeassa tahdissa. Oikean tahdin taas puolestaan määrittää se, kuinka muut saman ikäluokan edustajat vastaavissa asioissa etenevät. Jos muut samanikäiset alkavat olla naimisissa ja saada lapsia, alkaa paine puolison löytämiseen tulla kovemmaksi ja kovemmaksi sinkkuna elävän nuoren aikuisen kohdalla. Muiden kelkasta jääminen tulkitaan monesti tietynlaiseksi epäonnistumiseksi tai saamattomuudeksi, jolloin lähipiiri alkaa helposti puuttua asiaan alkamalla puhemieheksi kyseiselle nuorelle.

Tällaista ei useimmissa tapauksissa pidetä mitenkään tavattomana. Jos ei puoliskoa löydy omasta ihmissuhdeverkostosta on luontevaa "hyödyntää" lähipiirin ihmisten verkostoja. Käytännössä tämä tapahtuu siten, että lähipiirin ihmiset alkavat ehdotella sinkkukaverilleen tai -sukulaiselleen puolisoehdokkeja omasta tuttavapiiristään. Sinkun vanhemmat saattavat myös kehoittaa tämän ystäviä esittelemään sopivia kandidaatteja. Jos sopiva kandidaatti löytyy ja molemmat osapuolet ovat kiinnostuineita tutustumaan toisiinsa lähemmin, sopii puhemies tapaamisesta, jossa kaikki kolme ovat läsnä. Puhemiehen tehtävänä on pitää yllä sopivasti keskustelua ja auttaa osapuolia tutustumaan toisiinsa. Tapaamisen jälkeen hän kuulostelee molempien osapuolten kiinnostusta jatkotuttavuuteen ja välittää tarvittavat yhteystiedot, jos sellasen tarvetta ilmenee. Loppu riippuukin sitten parista itsestään, tosin mahdollisten tulevien aviokriisien tms. syy saattaa pahimmassa tapauksessa kaatua puhemiehen niskaan. Ei siis liene viisasta suositella ketä tahansa ;).

Lopuksi vielä lyhyt käytännön elämän esimerkki tästä 'jie shaosta':

Naimisissa oleva perheenisä A on työpaikalla tutustunut suunnilleen samanikäiseen miespuoliseen kollegaansa B, joka on vielä sinkku. Sinkkuuden syystä (onhan pakko olla olemassa joku syy sille, ettei toinen vielä ole naimisissa! ;) ) saatetaan keskustella varsin avoimesti tuttujen kesken ja jossain vaiheessa tuttavuutta A hoksaa tuttavapiiriinsä kuuluvan sopivan ikäisen naimattoman neitokaisen C. A suosittelee B:lle C:tä ja C:lle B:tä omilla tahoillaan. Kun molemmat ilmaisevat kiinnostuksensa (joskus jopa kiitollisuutensa) tutustua toiseen, järjestää A lounastreffit kaikille kolmelle, joilla hän esittelee B:n ja C:n toisiinsa ja nämä pääsevät tutustumaan lähemmin. Tällä kertaa molemminpuolista kiinnostusta ei löydy, joten asia päättyy siten, että nyt B:llä ja C:llä on uusi jäsen omassa guanxi-verkostossaan, jota he puolestaan voivat suositella jollekulle toiselle.

Guanxi - osa 1

Mitä pitempään olen kiinalaista kulttuuria ja elämänmenoa seuraillut, sitä enemmän on korostunut ilmiö, jota kiinalaiset itse nimittävät termillä 'guanxi'. Suomen kielessä lähinnä tarkoitusta vastaava sana olisi ihmissuhdeverkosto, mutta tässä tapauksessa se ei terminä kuitenkaan ole täysin kattava. Jos suomen kielestä löytyisi yhteinen yläkäsite sanoille verkostoituminen, puskaradio, hyvä veli -järjestelmä sekä ystävyyssuhteet, oltaisiin jo aika lähellä. Koska edellä mainittu termi on kuitenkin todella moniulotteinen ja -sisältöinen, olen päättänyt omistaa edellä mainitulle käsitteelle kokonaisen blogitekstien sarjan. Osittain siksi, että haluan selkiyttää omaa hieman sirpaleista kuvaa siitä ja osittain siksi, että guanxi käsitteenä on olennainen ja mielenkiintoinen osa kiinalaista kulttuuria. Se muodostaa eräänlaisen ikkunan kiinalaiseen ajatteluun ja auttaa myös ymmärtämään joitain kiinalaisen yhteiskunnan ominaispiirteitä.

Käytännössä guanxi näyttäytyy ystävyys- ja ihmissuhdeverkostona, mutta se pitää sisällään paljon muutakin. Yleisesti ottaen guanxi-käsitettä voitaisiin kuvailla eräänlaiseksi YYA-verkostoksi, jossa verkoston jäsenet ovat sidoksissa toisiinsa palvelusten ja vastapalvelusten sitein. Verkoston jäsenet  hyötyvät toisitaan, mutta samalla heillä on myös velvollisuuksia suhteessa toisiinsa. Kyse ei siis ole puhtaasti ystävyyteen tms. perustuvasta ihmissuhdeverkostosta, vaan siihen sisältyy vahvasti myös vastavuoroinen hyötynäkökulma.

Guanxi-verkostoon liittyy myös edellytys siitä, että verkoston sisäisiä ihmissuhteita ylläpidetään säännöllisin yhteydenotoin, tapaamisin sekä tarvittaessa palveluksin. Tätä verkostoa pyritään myös mahdollisuuksien mukaan laajentamaan. Mitä laajempi ja kattavampi verkosto on, sitä hyödyllisempi. Toisin sanoen, mitä enemmän eri alojen ja yhteiskuntaluokkien ihmisiä omaan verkostoon kuuluu, sitä todennäköisemmin siitä on hyötyä ja apua erilaisissa elämäntilanteissa.

Ilman guanxi-verkostoa on kiinalaisessa yhteiskunnassa vaikea tai vähintään hankala toimia. Tätä tekstiä kirjoittaessani pohdin samalla sitä, missä kaikessa guanxi-verkosto on tullut esille meidän perheemme kohdalla ja yllätyin kuinka pitkä listasta tuli. Suomalaiselle "ei tartte auttaa, mä pärjään hyvin yksinkin"-mentaliteetilla varustetulle yksilölle, on guanxi-ajatteluun tottuminen jokseenkin haastavaa. Olen kuitenkin huomannut, että täällä asuessa on siihen pakko totutella, täkäläinen yhteiskunta kun toimii näillä periaatteilla.

No, lopetan tältä erää tämän jokseenkin teoreettisen pohdintani. Toivottavasti et vielä nukahtanut. Jatkossa tarkoitukseni olisikin kohtaamieni käytännön esimerkkien valossa tutkailla sitä, mitä guanxi tarkoittaa mm. työelämässä, parisuhderintamalla ja käytännössä ihan kaikessa arkielämään kuuluvassa.

'ZhongGuo XiFu' ja 'HunXueEr'

Näillä nimillä tai nimityksillä minut ja Viivi on täkäläisittäin "ristitty". Vielä en oikein tiedä mitä niistä ajattelisin. Ensinäkemältä olen kiinalaisille 'WaiGuoRen' (ulkomaalainen), joista yleisesti ottaen ajatellaan olevan jotain hyötyä. Kun hoksataan, että tyttäreni ei olekaan pieni pellavapää ja että mieheni on kiinalainen muutun 'ZhongGuo XiFu:ksi' (Kiina-vaimoksi) ja olen vähän vähän lähempänä sisäpiiriä kuin hetki aikaisemmin.

Jotenkin tähän tapaan keskustelu yleensä kulkee: "Onko lapsen isä kiinalainen? Hän ei ole yhtään sinun näkoisesi, ihan kuin kiinalainen." Sitten hetken tarkastelun jälkeen todetaan hiusten kuitenkin olevan "keltaiset" ( suomalaisittain vaaleanruskeat ;) ) ja ihon valkoinen, mitä ihastellaan varsin hartaasti. Lopuksi saatetaan myös todeta kuinka fiksuja näiden 'HunXueEr:ien' (sekaveristen) kerrotaan olevan.

Emme siis ole täysin ulkomaalaisia, mutta emme täysin kiinalaisiakaan. Kuulumme jonnekin sinne välimaastoon, jossa ollaan mutta ei kuitenkaan olla.  No, onhan se mukavampi kuunnella tällaista analysointia, kuin suomalaisen adoptiouteluja tai piilorasistisia kommentteja ulkomaalaisten suomalaisista vaimoista. Silti en ole täysin varma siitä, mitä näiden kiinalaisten kommenttien takana loppujen lopuksi on.

Joskus ulkomuodon avulla löytää kaivatun keskustelukumppanin ja joskus sitä haluaisi vain sulautua massaan ilman sen kummempia kommentointeja. Suo siellä vetelä täällä.

Hyvää äitienpäivää...

...täältä kaukaa! Näissä merkeissä sitä juhlittiin täällä. Appelsiini-mangojuustokakku tepsi hyvin pieneen koti-ikävään, joka tuntuu hiipivän (Marian) mieleen aina erityisten juhla- ja merkkipäivien yhteydessä.

Juhlitaan sitä itse asiassa äitienpäivää täälläkin, tosin vaikuttaan olevan pitkälti kaupallinen koko juhla, kuten monet muutkin länsimaista omaksutut 'uudet' juhlapäivät täällä! Eipä silti, varsin kotoista se oli selailla äitienpäivälahjoja täynnä olevia mainoksia, kun sitä samaa suoltaa postiluukusta koto-Suomessakin.

Oikein mukavaa ja ikimuistoista äitienpäivää kaikille blogiamme lukeville äideille! :)

Kerta se on ensimmäinenkin

Neljä kuukautta sitä välteltiin ja sitten ne iskivät. Matkailijan vatsavaivat nimittäin. Säästän teidän tarkemmilta yksityiskohdilta, mutta todettakoon, että muutaman viime päivän aikana olen pitänyt varsin lyhyen välimatkan alla olevassa kuvassa esiintyvään "ystävääni". Samaa vaivaa on ollut havaittavissa myös muilla perheenjäsenillä, onneksi ei kuitenkaan pahinta mahdollista laatua. Hyvä puoli tässä sentään on se, että kiloja ei ainakaan tule lisää ;p...

Onneksi sain ennen muuttoa neuvon lääkäritädiltäni ja hankin ennakoiden mukaamme Precosa-kapseleita, jotka ovat nyt tulleet tarpeeseen. Kiitos hyvästä vinkistä, suosittelen muillekin! Kaippa tämä tästä hellittää. 

Tässä "paras ystäväni" tällä viikolla

Reissuilua

Huhtikuu on hujahtanut käsistä uskomatonta vauhtia. Arjen touhut ovat imeneet meidät mukaansa niin tiiviisti, että ajankulua on tuskin huomannut. Päälimmäisenä huhtikuusta on kuitenkin jäänyt mieleen pidennetty viikonloppureissumme lounais-Kiinaan, joka oli tervetullut piristysruiske arjen touhun keskellä.

Tapasimme ystäviämme yhdessäolon ja lomailun merkeissä. Hyvän seuran lisäksi nautimme suunnattomasti lämpimästä ilmasta ja kauniista rantamaisemista Pekingin kylmän talven ja tuulisen kevään jälkeen. Viivi oli myös elementissään, kun sai viettää aikaa muiden lasten kanssa. Pekingiin palasimme virkistyneinä, joskin hieman uupuneina, kun paluulento myöhästyi ja venyi melkein puoleen yöhön asti. Emme kuitenkaan lähteneet protestoimaan juoksemalla kiitoradalle, mitä tapahtui parilla Kiinan lentoketällä viime kuussa. Leevi kuitenkin olisi valmis tällaiseen juoksuun, sen verran huonosti lentoyhtiöt joskus hoitavat asiansa. Kyllä tämä tavallisen teekkari(sauna)juoksun voittaa. :D

Tässä hieman lomatunnelmiamme kuvamuodossa:

 

Kauniita järvimaisemia...

Kalaa punnitaan, valmiina pataan...

Lisää kauniita maisemia

Ihmepyörä, toimii maalla ja vedessä, jos ois viel siivet niin lentäisi oikein hyvin

Huhtikuun lopussa saimme vieraita Suomesta, kun Marian vanhemmat saapuivat ensimmäiselle Kiinan visiitilleen. Tästä touhusta lisää tarinoita ja kuvia myöhemmin.

Vappua ei oikein tajuttu saapuneen, kun täällä ei ole mitään vapputoria taikka työväen marssia. Kaupat ovat auki ja ravintolat täynnä, julkisen vapaapäivän ansiosta Leevikin sai olla kotona lepäämässä. Munkkia ei ollut eikä simaakaan, mutta käytiin nauttimassa hyvää hot pottia ravintolassa nimeltään Hai Di Lao vapun kunniaksi. Näin se etenee.

Pekingissä on menossa vielä muutaman päivän ajan kansainvälinen autonäyttely, missä ei kuitenkaan käyty. Mielenkiintoa oli kyllä, mutta kun nähtiin kuvia ihmismassasta ja kauneista automalleista (sekä autot että naiset), into vaihtui laimeaksi kiinnostukseksi. Suomenkin uutisissa taisi olla otsikko, minkä mukaan Kiinan viranomaiset kehoittivat automisseja laittamaan vaatteet päälle. :) Tapahtuman vaikutukset näkyvät kuitenkin moottoriteiden ruuhkautumisena, jäämme odottamaan tapahtuman loppumista ja liikenteen palautumista jokseenkin sujuvalle tasolle.

Lopuksi ajatuksia herättävä kuva, mikä kertoo rakkauden hinnasta. Tai, noh, tietynlaisen rakkauden arvosta, tai arvon inflaatiosta. (toim. huom.: kuvassa olevat esineet eivät liity meihin, Leevi ei edelleenkään osta kukkia Marialle :P)

"Ruusu kumartaa roskalaatikkoa"