Ikuinen kiire - Suurkaupungin sykkeessä

Tässäpä tällainen kuvaus täkäläisestä elämänmenosta. Herättääkö mietteitä tai huvittuneisuutta? Rauhallisen joululoman keskellä tämä voi tuntua erityisen raskaalta luettavalta, mutta sitä se elämä täällä on. Asiaan:

---

Suurkaupungin elämänrytmi on nopea, todella nopea. Tämä realiteetti lienee jo ennestään tuttu monille mediasta ja tarinoista. Viime kuukausina se on kuitenkin tullut meille konkreettisemmaksi ja sen myötä olemmme saaneet asiaan myös uusia näkökulmia.

Ihmisillä on kiire, koko ajan. Kiire alkaa illalla, kun kello lyö 23 ja pitäisi mennä nukkumaan. Pitkä päivä on takana ja paljon on tullut tehtyä, mutta tämä ei kuitenkaan lohduta, sillä pian alkaa jo uusi päivä monine haasteineen. Yö on lyhyt, uni maittaa, mutta jää aina lyhyeksi. Aamulla herätyskello soi klo 6 tai 7 tai 8, riippuen siitä, milloin pitää mennä töihin. Sen mukaan myös edellisillan nukkumaanmenoaika vaihtelee. Yleensä yöunet jäävät 6-8 tunnin pituisiksi.

Harva syö kotona aamiaista. Onneksi kotialueen ulkoportin luona tai metropysäkin luona on aina aamiaiskojuja myyjineen. Työmatkaan kuluu noin tunti täyteen ahdetussa bussissa tai metrossa - kesällä kuuma ja talvella kuuma. Ei sitä ainakaan yksinäiseksi jää. Työpaikalla kuluu 9 tuntia tai pitempään. Usein kotiin pääsee lähtemään vasta kello 18 tai 19 tai vielä myöhemmin, jolloin illallinen syödään sopivan myöhään. Sohvalle telkkarin äärelle pääsee noin klo 21 maissa. Siinäpä nautitaan hetken saippuaoopperasta ja sitten onkin jo aika tuskastua seuraavan päivän läheisyyteen.

Harvat vapaapäivät tai -illat kuluvat jouhevasti tuttavia tavatessa tai pyykkiä pestessä. Kiire ajaa pois kaikki syvällisemmät ajatukset, eikä elämässä ole jäljellä muuta kuin pärjääminen, rahan teko ja pärjääminen. Samalla ympäristö ja yhteiskunta ruokkii onnistumisen kaipausta ja itseensä luottamista, kun mihinkään muuhun ei voi luottaa. Rakkautta hankitaan monenlaisin tavoin ja itsensä myyminen taloudellisen hyödyn saamiseksi on yleistä kaikissa yhteiskuntaluokissa.

---

Meidän perheessämme ei onneksi eletä ihan tuollaisessa oravanpyörässä, mutta haasteita kyllä riittää ajan riittävyyden kanssa. Suomessa elämisen rentous puuttuu osittain tai kokonaan, sillä liikenteen metelikin saa jo "kotirauhan" järkkymään. Onneksi sydämessämme oleva taivaallinen rauha on säilynyt, ja tämä rauha on tuonut meille onnellisuutta kaiken kiireen keskellä. Mikäs sen hienompaa!

Ja tässä on perhe Liun taideteos joulukuulta:

Jouluista menoa...

Niin se vaan on sitten joulukuukin ylittänyt puolen välin enkä ole yrityksistä huolimatta saanut aikaiseksi sen kummempia sepustuksia tänne perheblogiimme. Viimeiset kuukauden ovat kuluneet Suomi-vieraiden, mahan kasvattamisen ja muun touhun merkeissä eikä ajankulua ole kovinkaan pannut merkille.

Joulukin on livahtanut kynnykselle ihan huomaamatta. Osittain ehkä siksi, ettei se näy täällä katukuvassa samalla lailla kuin Suomessa. Isommissa kauppakeskuksissa on massiivisia joulukoristeita ja joululaulut soivat taustalla, mutta paikallisille joulu tarkoittaa lähinnä länsimaalaisten juhlaa lahjojen hankkimisineen ja joulupukkeineen. Tämä onkin ollut omiaan poistamaan kaiken ylimääräisen stressin meidän perheemme joulunvietosta. Kun ympäristössä ei asian suhteen hössötetä yhtä paljon kuin Suomessa, on itselläkin ollut levollisempi mieli valmisteluiden suhteen. Olemme saaneet suunnitella joulunajastamme enemmän oman näköisen ja keskittyä kaikkein tärkeimpään. Siihen, että juhlistamme Jeesuksen Kristuksen maailmaan tuloa ja valoa, toivoa ja iloa, jotka hän toi mukanaan!

 

Tällaisissa tunnelmissa toivotamme siis teille kaikille lukijoillemme siunattua joulunaikaa ja uutta vuotta 2013!

Kupla on puhjennut...

Olen tässä viime aikoina havahtunut siihen tosiseikkaan, että kuulun tällä hetkellä ryhmään nimeltä ulkosuomalaiset. Lieneekö tämä havainto viime aikaisen koti-ikävän vai jonkun muun seikan aiheuttamaa, tulee se kuitenkin todella pahasti myöhässä. Olen nimittäin käytännössä ollut ulkosuomalainen jo 8 kuukautta, sitä sen kummemmin ajattelematta.

Nyt lopullisesti minut tähän todellisuuteen herättivät Suomessa juuri käydyt kunnallisvaalit. Ne olivat nimittäin ensimmäiset vaalit, joissa en päässyt äänestämään sitten täysi-ikäiseksi tultuani. Vaikken koskaan olekaan ollut aktiivinen poliittisesti, olen ottanut tavakseni käyttää ääni-oikeuteni joka kerta, kun siihen vain on ollut mahdollisuus. Minulle se on muiden syiden lisäksi ollut yksi tapa toteuttaa kansallista identiteettiäni ja kuuluvutta tiettyyn ryhmään, suomalaisiin. Nyt viimeksi käytyjen vaalien yhteydessä hoksasin kuitenkin, että tuohon edeltä mainittuun identiteettiini on tullut lisä, etuliite ulko-, joka on tuonut mukanaan omat muutoksensa.

Kuluneen viikonlopun aikana hoksasin siis eläneeni viimeset kahdeksan kuukautta eräänlaisessa kuplassa. Vaikka kotimme on fyysisesti ollut Pekingissä jo pitkään ja olen päässyt ulkoisesti asettumaan aloilleni tänne, olen silti alitajuisesti elänyt elämää Suomessa Pekingistä käsin.
Tämän oivalluksen seurauksena olen tullut siihen tulokseen, että päästäkseni kunnolla sopeutumaan tämänhetkiseen ympäristööni myös henkisellä tasolla, on minun keksittävä uusia tapoja toteuttaa suomalaisuuttani. Nähtäväksi jääköön millaiseksi tämä ulkosuomalainen identiteettini muodostuu. Kupla on puhjennut, eikä sinne enää voi paeta...

Uutisia ja kulttuuritörmäyksiä...

No niin, loppuupa vihdoin hiljaisuus tämän blogin suhteen. Kirjoittaminen kun on venynyt ja venynyt... Tosin, on siihen olemassa ihan pätevä syykin. Otsikossa lupaillaan uutisia ja tässä niitä uutisia nyt sitten tulee. Nimittäin liuta liutaan kuuluu vähän vuoden vaihteen jälkeen neljäskin jäsen, joka on loppukesän ja alkusyksyn pitänyt minut sen verran "vaivaisena", ettei blogin päivittämiselle ole jäänyt paljoakaan ylimääräistä energiaa.
Pikku kakkosemme laskettu aika on siis ensi maaliskuussa. Raskauden ensimmäinen kolmannes sekä vilkas esikoisemme ovat vieneet fyysisiä voimavaroja sen verran, että silloin kun blogin päivittämiselle muun touhun ohessa olisi ollut aikaa, on se pitänyt käyttää päiväuniin ja energiavaraston täydentämiseen.  Nyt alkaa energiataso jälleen nousta normaaleihin mittasuhteisiin ja lienee hyvä hetki herätellä blogi jälleen eloon.

Vauvauutisten lisäksi on kuluva syksy tuonut tiellemme yllätyksellisen paljon kulttuurillisia yllätyksiä tai tarkemmin sanoen pienoisia kulttuuritörmäyksiä. Ennen Suomi-lomaamme kuvittelimme jo sopeutuneemme uuteen emämaahamme varsin hyvin, mutta kun loman jälkeen palailimme takaisin, on niin Leevin työpaikalla kuin arjen touhuissa tullut vastaan tilanteita, joissa ei ole voinut muuta kuin todeta, että taitaa vielä olla totuttelemista tähän uuteen ympäristöön. Koti-ikäväkin on säännöllisen epäsäännölisesti nostanut päätään. Noh, näistä ei tällä erää enempää. Kulttuurillisista jutuista tullee jatkossa vielä erillisiä blogikirjoituksia, kunhan saamme ajatuksemme niiden suhteen selvitettyä :).

Onneksi olemme päässeet myös levähtämään ja rentoutumaan. Lokakuun alussa vietettiin nimittäin paikallista kansallispäivää ja sen yhteydessä oli koko maan laajuinen lomaviikko. Sen aikana saimme viettää aikaa perheen ja ystävien kesken sekä tervetulleen tauon arjen kiireiden keskellä.
Tällaisia ovat päällimmäiset kuulumisemme tällä hetkellä. Olisi kiva myös kuulla teidän blogin lukijoidenkin kuulumisia. Laittakaahan viestiä, jos ja kun kerkeätte! 

Lomaviikolla kävimme mm. tutustumassa kansalliskirjaston viereissä olevaan puistoon.

Suomi-loman antia

Nyt kun aikaerosta on selvitty ja päästy sukeltamaan takaisin Pekingin arkeen, on mukava palata hetkeksi vielä kuluneen Suomi-loman tunnelmiin. Ennen kaikkea saimme nauttia rakkaitten ystävien ja sukulaisten seurasta, mutta myös raikkaasta ja puhtaasta ulkoilmasta, kesäisistä maisemista ja monista kesäherkuista, joita olimme jo kaipailleet. Loma oli kaiken kaikkiaan virkistävä ja antoisa, vaikka autokilometrejä ja kyläpaikkoja kertyikin jo siinä määrin, että loput pitää toteuttaa seuraavalla reissulla. Kiitoksia teille kaikille, jotka osallistuitte lomamme toteuttamiseen! :)

Tässä vielä joitain otoksia kesälomamme varrelta. Ne puhukoot puolestaan... :)

Huh hellettä...

Noin viikon ajan ulkolämpömittarimme on näyttänyt alla näkyviä lukemia. Kunnon kesä on siis saapunut Pekingiin. Kummasti näihin helteisiinkin tottuu ja näin Suomen lomamme häämöttäessä edessä päin, tuntuvat pohjoisen kotimaan lämpötilalukemat varsin hyisiltä.

Tässä vielä muutama otos kesäpäivien vietosta täällä suunnalla ennen kuin suuntaamme viileämpään pohjolaan. Seuraava blogipostauksemme sisältääkin varmasti jo tarinoita erilaisista maisemista.

Karppeja syöttämässä olympialaisiin rakennetussa puistossa, etualalla ihmettelemässä Viivi

Kuumana kesäpäivänä löytyy onneksi vilvoittelupaikkoja myös keskikaupungilta :)

Takaisin näihin kuviin ja tunnelmiin palaamme elokuun puolen välin jälkeen, kun palaamme takaisin. Mukavaa loppukesää kaikille blogimme lukijoille! Toivottavasti törmäillään Suomessa! :)

Maaseutumatkailua ja 'lao jia'

Jokin viikko takaperin pääsimme vihdoin tekemään jo kauan suunnittelemamme reissun XiAnin alueelle koko perheen voimin. Samalla saimme viettää muutaman leppoisan kesäpäivän Leevin lapsuudenmaisemissa eli kiinalaisittain 'lao jia:ssa' ('vanha koti').

Tällä kertaa matkasimme junalla, joka toi mieleen monia hyviä muistoja opiskeluvuosien Venäjän-reissuista. Joistain epämukavuuksistaan huolimatta, en ole vielä tavannut mukavampaa ja tunnelmallisempaa tapaa reissata, kuin venäläiset ja kiinalaiset pitkän matkan (yö)junat. Venäjällä junalla matkustaneet tiedätte mistä puhun... Tässä muutamia otoksia junamatkamme varrelta, toivottavasti niistä saatte edes välähdyksen reissutunnelmistamme.

Junamatkailu osoittautui myös mieleiseksi perheemme juniorille, minkä vuoksi tulemme toden näköisesti jatkossakin käyttämään rautateitä paikasta toiseen siirtymisessä.

Viikonloppu kului pitkälti sukulaisia ja ystäviä tavatessa ja autokilometrejäkin kertyi noin 300.
Satuimme paikalle juuri sadonkorjuun päätyttyä ja se näkyi katukuvassa monessa paikassa.

Kylänaapuri iltapäiväsiestalla kotinsa edustalla

Viimeisiä tähkiä lojui teiden reunoilla niputettuna siellä täällä

Kanjoni kylän reunustalla

Paikallista aamupalaa nauttimasta, ulkonäkö ei ole niin herkullinen, mutta maku sitäkin parempi

Sukuloinnin lisäksi kerkesimme kuitenkin nauttia myös XiAnin historiallisista maisemista ja paikallisen musiikkisuihkulähdepuiston esityksestä, joka jaksoa kiinnostaa myös Viiviä kokonaiset 20 minuuttia yhteen menoon. Tämän hetkistä 'touhuvaihetta' silmällä pitäen se on jo aikamoinen saavutus. Olihan se esitys kyllä hieno ja kyseinen 'music fountain' kuulemma Aasian suurin. Ilmainenkin vielä kaiken lisäksi. Kannattaa siis käydä, lämpimästi suosittelen